Lataa PDF - Sitra

43
Useat haastateltavat katsoivat, että suomalainen yhteiskunta on nykyään turhankin
konsensushenkinen ja reipasta talouspoliittista keskustelua käydään varsin vähän. Taustalla
lienevät vielä laman vaikutukset ja se konsensushenkisyys, jota kriisistä selviytyminen
edellytti ja joka oli tarpeellinen siinä tilanteessa. Suomen erikoisuutena on ollut
sateenkaarihallitus, joka on estänyt perinteistä oikeisto-vasemmisto keskustelua. Tietty
dissensus-henki on kuitenkin luovan toiminnan edellytys, vaikka konsensusta ja sen
ylläpitäjiä tarvitaan myös. Myös työmarkkinarauha ja keskitetyt sopimukset edellyttävät,
ettei tiettyjä asioita voida kovin helposti nostaa esiin. Esimerkiksi Ruotsissa käydään paljon
räväkämpää talouspoliittista keskustelua kuin Suomessa.
Miten taloudellista ennakointia tulisi tulevaisuudessa kehittää? Yksi tapa ajatella on se, että
kun maailma monimutkaistuu, me tarvitsemme entistä enemmän vaihtoehtoisia malleja
katsoa tulevaisuuteen, koska muuten saatamme helposti rajata ulos tekijöitä, joiden tulisi olla
analyysimme muuttujia. Eräät haastateltavat olivat sitä mieltä, että skenaarioajattelu näyttäisi
todella olevan yhä tärkeämpää. Tämä tuli esille mm. Suomi-skenaarioiden laadinnassa, jota
Sitra tuki 1990-luvun puolivälissä. Taloustieteilijä ottaa helposti eksogeenisenä jotain
sellaista, joka näyttää kiveen hakatulta, mutta ei välttämättä kuitenkaan ole sitä.
Skenaarioasetelma luo ehdollisen ”entä-jos” -asetelman, josta voidaan lähteä edelleen
katsomaan millaisia kehityspolkuja eri liikevoimista seuraa. Näin skenaariomenetelmä
täydentää oivallisesti taloustieteilijöiden perinteistä tapaa ennustaa, jossa tiettyjä muuttujia
ennustetaan ja tietyt muuttujat otetaan annettuna ja johdetaan pitkälti taloustieteilijöiden
viitekehyksestä. Suomessa pitäisi näiden näkemysten mukaan toteuttaa säännöllistä ja
jatkuvaa koko yhteiskunnan tasolla tapahtuvaa skenarointia, sillä se avaa uusia tapoja nähdä
tulevaisuuteen. Kysymys on ennen kaikkea siitä, että skenaarioiden avulla voidaan saada
esille jotain sellaista, joita ei perinteisillä tavoilla saada näkyviin. Eräiden haastateltavien
mielestä skenaarioista voisi siis säännöllisesti tehtyinä olla erittäin paljon hyötyä.
Esimerkkeinä Suomen tulevaisuutta koskevista skenaarioharjoituksista on jo aiemmin
mainittu 1990-luvun puolivälissä Sitran toimesta tuotettu ”Suomi: mahdolliset maailmat” -
hanke sekä EVAn toimesta vuonna 2002 toteutettu ”Hegemonia vai yhteistyö? Neljä
skenaariota maailmanpolitiikasta” -projekti, jossa yritettiin arvioida globaalia kehitystä New
Yorkin terrori-iskujen jälkeen (Ruokanen & Nurmio 1995; Nurmio & Karinen 2002).