Lataa PDF - Sitra

42
vaikeampaa. Väestö ja työvoima ovat tässä suhteessa helpoimmasta päästä, mutta esimerkiksi
toimialojen kasvu on paljon hankalampaa. Arvioinnin on haastateltavien mukaan kuitenkin
syytä olla konservatiivinen, koska voimme pitkällä aikavälillä olettaa tietyn regression.
On siis todella vaikeaa ennakoida sitä dynamiikkaa, joka liittyy lyhyen aikavälin muutoksiin.
Ehkä tärkeintä on kuitenkin osata tunnistaa oikeat kysymykset. Poliittiseen järjestelmään
liittyy hitauselementti, joka tekee siitä ennemmin kriiseihin reagoivan kuin proaktiivisesti
toimivan. Suomikin teki haastateltavien arvion mukaan poliittisia päätöksiä ja muutoksia
nimenomaan vasta kriisin yhteydessä. Osin tämä on johtunut siitä, että ongelmat ovat tulleet
eteen niin nopeassa tahdissa. Vaikka siis tutkimus- ja tiedon tuottamissektori tunnistaisikin
tulevaisuuden keskeisiä haasteita, voi poliittinen järjestelmä olla hidas reagoimaan niihin.
Suomeen kehittyneet instituutiot, kuten eduskunnan tulevaisuusvaliokunta, talousneuvosto ja
Sitran valmennusjärjestelmä edistävät omalla tavallaan sitä, että tuotettu tieto ja näkemys
menevät perille poliittisen päätöksenteon piiriin.
Olennainen kysymys tietysti on, opittiinko 1990-luvun alun syvästä lamasta ja sen vähäisestä
ennakoitavuudesta mitään. Ja opittiinko jotain siitä, että kansakunnan tulevaisuuden kannalta
relevanttia tietoa saataisiin paremmin syötettyä yhteiskunnalliseen päätöksentekoon?
Yleinen arvio haastateltavien keskuudessa oli se, että nykyään ekonomisteja kuunnellaan
huomattavasti enemmän kuin 1990-luvun alun laman alla. Eräiden mielestä heiluri on
siirtynyt nyt liikaa toiseen päähän. Järjestelmä on tietysti myös muuttunut siinä mielessä, että
olemme yhteiskuntana aivan toisella lailla nykyään osa kansainvälistä järjestelmää kuin 20
vuotta sitten. Haastateltavat arvioivat, että jos nyt näkyisi samanlaisia merkkejä kuin 1980-
luvun lopulla, ekonomisteja kyllä kuunneltaisiin herkällä korvalla.
On tapahtunut valtava sekä tiedon että tiedostamisen tason muutos. Lisäksi nykyään
ymmärretään paremmin kriiseihin varautumisen kannattavuus. Toisaalta tänään tiedetään
sekin ehkä paremmin, että ekonomistit ovat erehtyväisiä. Haastateltavat pitivät riskinä myös
sitä, että ekonomisteja kuullaan liikaa tämän päivän yhteiskuntapoliittisessa päätöksenteossa.
Haastatteluissa korostettiin sitä, että tutkijoiden tehtävä on välittää todennäköisiä
tulevaisuuksia ja ehdollisia tulevaisuudenkuvia ja vaihtoehtoja, mutta tutkijat eivät saa ryhtyä
poliitikoiksi. Olennaista on kuitenkin se, että poliittiset päätöksentekijät tekevät lopulliset
päätökset.