Lataa PDF - Sitra

33
monen mielestä näyttääkin olevan. Talousneuvosto ei tee itse tutkimuksia, vaan toimii
verkostoperiaatteella, joten se tilaa tarvitsemansa tutkimukset muualta. Esimerkiksi Suomen
pankin tekemä tutkimus on rajautunut kuitenkin rahapolitiikkaan.
Mitkä olivat sitten Suomen eväät 1990-luvulla talousneuvoston näkökulmasta? Haastateltavat
totesivat, että ratkaisevaa ehkä oli se, että niukkoinakin vuosina julkinen talous satsasi
koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Juuri tähän panostukseen Suomen
toimintaympäristön kansainvälistyminen viitoitti. Kansainvälistyminen liittyi myös talouden
uuden tukijalan, ICT-sektorin kehitykseen, joka pystyi samalla vastaamaan lisääntyneeseen
työvoiman tarjontaan (joskaan se ei pystynyt hävittämään työttömyyttä).
Toisaalta haastateltavat muistuttivat, että sillä työvoimalla, joka jäi ”rakennemuutoksen
jalkoihin”, ei ollut juurikaan edellytyksiä rekrytoitua uusille kasvaville toimialoille.
Muistutettiin myös siitä, että julkinen panostus myös kasvoi kohtuullisesti 1990-luvulla.
Talousneuvosto teetti vuoden 1996 alussa raportin ”Julkinen velka, kasvu ja työllisyys”,
jonka yhteydessä käytiin perusteellinen keskustelu siitä, tulisiko julkista velkaa kasvattaa
verohelpotuksin (Talousneuvosto 1996).
Kuitenkin asiassa päädyttiin, OECD:n asiantuntijoiden tukemana, siihen kantaan, ettei näihin
toimiin ole syytä ryhtyä sillä perusteella, että Suomen talous oli vielä tuolloin kovin
epävakaalla pohjalla. Vuoden 1996 jälkipuoliskon valuuttaturbulenssien jälkeen
talousneuvostossa saatettiin todeta, että tämä oli järkevä toimenpide. Merkittävää on, että
tuossa raportissa esitelty v3-skenaario vuosikymmenen lopun kehityksestä
työttömyysennusteineen toteutui pitkälti sellaisenaan.
Kaiken kaikkiaan talousneuvoston toiminnan ydinajatuksena on toimia informaatiokanavana
ja keskustelufoorumina (ei päätöksentekoelimenä) hallituksen ja keskeisten järjestöjen
välillä. Sen menetelmiin kuuluvat tiiviit ja käsikirjamaiset selvitykset sekä säännölliset
istunnot ja seminaarit. Sen jäseninä on niin hallituksen kuin järjestöjenkin ”ykköskaarti” ja
osallistumisaste on korkea, 75 %. Talousneuvoston ideana ja voimana on avoin ja
luottamuksellinen keskustelu vaikeistakin talous- ja yhteiskuntapoliittisista ongelmista ja
ratkaisumalleista. Tällaisena se on eräs niistä keskeisistä sosiaalisista innovaatioista, joiden
avulla Suomessa ennakoidaan yhteiskunnan uudistustarpeita. Haastateltavat olivat sitä mieltä,
että talousneuvostolla on ollut melko suurikin vaikutus. Kehittämishaasteena esitettiin