Lataa PDF - Sitra

31
skenaariossa, joka oli kriisi-skenaario, osoitettiin, että jos sopeuttamistoimenpiteitä ei tehdä,
Suomen vaihtotaseen alijäämä kasvaa entisestään, josta seuraa vääjäämättä työttömyyden
raju kasvu ja raju korkosopeutus, joka johtaa edelleen pankkikriisiin. Jälkimmäinen skenaario
oli tavoiteskenaario, jossa aktiivisella toimilla pureuduttiin vaihtotaseen alijäämään, jolloin
kasvava työttömyys saataisiin pysymään kohtuullisella tasolla.
Jälkikäteen tarkasteltuna ensimmäinen skenaario aliarvioi korkean koron aiheuttaman
varallisuuden arvon jyrkän laskun ja sen dramaattiset vaikutukset pankkijärjestelmään.
Tavoiteskenaarion toteuttamiseksi ehdotetut toimenpiteet olivat puolestaan liian lieviä.
Tavoiteskenaarion edellyttämiä toimenpiteitä ei alettu toteuttamaan, sillä silloinen Holkerin
hallitus lähti siitä, että kaikki oli vielä suhteellisesti ottaen hyvin. Työryhmän raporttia
pidettiin yleisesti kauhumaalailuna. Elettiin siis voimakkaan kollektiivisen harhan aikaa.
Edes talousneuvostossa ei kuitenkaan osattu aavistaa kuinka syvälle Suomen talous
sukeltaisi. Perusongelmana oli se, että ei oikeastaan osattu etukäteen arvioida, kuinka
talouspolitiikkaa tulisi hoitaa tilanteessa, jossa ensin ulkomaankauppa ja sitten
rahoitusmarkkinat vapautettiin. Ei siis toisin sanoen tunnettu avautumiseen liittyviä
mekanismeja, joten arviointiin ei ollut siinä vaiheessa välineitä. Sen enempää ekonomistien
kuin talouspoliittisten päättäjienkään keskuudessa ei ymmärretty sitä, miten Suomen
kansainvälinen toimintaympäristö oli muuttumassa. Ekonomistien ajama vahvan markan
politiikka lähti siitä, että pitämällä kiinni kurssista voidaan talous pakottaa rakenteellisiin
uudistuksiin. Tässä ajattelussa unohdettiin se, että kurssin pitää olla myös uskottava. 1
Toisaalta eräiden politiikkojen mielessä oli jo 1980-luvun puolivälin jälkeen väikkynyt
ajatus, jonka mukaan Suomessa oltiin vakaasti siirtymässä rakennemuutoksen kautta
uudenlaiseen järjestelmään ja yhteiskunnalliseen kehitysvaiheeseen. Tätä ajattelua heijasteli
parhaimmillaan Paavo Lipposen vuonna 1986 julkaisema ”Muutoksen suunta” -kirja, jossa
arvioitiin, että Suomella olisivat edessä vahva teknologinen kehitys, ns. uusi teknologia, ja
toiminnan kansainvälistyminen (Lipponen 1986).
Talousneuvosto joutui 1990-alussa sen tosiasian eteen, että yleinen taloudellinen tilanne
paheni jatkuvasti. Julkinen velkaantuminen kasvoi dramaattisesti ja valtiovarainministeriöstä
1 ”Lääkettä pitää nauttia koko ajan”. Seppo Leppäsen haastattelu Talous & Yhteiskunta -
lehdessä 2/2003.