Lataa PDF - Sitra

29
pohtimaan tulevaisuuden haasteita. Vuoropuhelun tihentymisen myötä instituutioiden
työnjako selkiintyi.
Ennakoinnin ja strategisen suunnittelun kehityksestä huolimatta voidaan kuitenkin kysyä,
jäikö jotain olennaista 1990-luvulla ennakoimatta. Eräät haastateltavat toivat esiin sen, että
tuskin kukaan eduskunnassakaan pystyi ennakoimaan Suomen talouden voimakasta kehitystä
1990-luvun viimeisellä puoliskolla. Toisaalta, kuten monet haastateltavat totesivat, tästä
kehityksestä huolimatta Suomea on vaivannut tähän päivään saakka vakava työttömyys ja
tämä ehkä osoittaa, että sosiaaliseen kehitykseen liittyvät haasteet jäivät liian vähälle
huomiolle.
Tämä on saattanut olla, kaikesta poliittisesta retoriikasta huolimatta, myös tietoinen valinta.
Vaikka ongelmat havaittiin, niitä ei korostettu politiikassa tarpeeksi, eikä niiden
ratkaisemiseen panostettu riittävästi. Haastateltavat toivat erityisesti esiin sen seikan, että
teknologiaosaamisen kehittämisen ”huumassa” erityisesti palvelualojen kehitys jäi liian
vähälle huomiolle. Vaikka siis tulevaisuusvaliokunnan mietinnössä vuodelta 1998 selvitettiin
ja korostettiin palveluammattien kehittämisen potentiaalia Suomessa, palveluosaamista ei
hallituksen politiikassa tuolloin tunnustettu tärkeäksi osaamisen alueeksi. Tämän seurauksena
matalan tuottavuuden palvelualojen kehitys on ollut Suomessa vaisua näihin päiviin asti.
Kaiken kaikkiaan haastateltavat toivat esiin sen, että konsensus-henkisestä strategisesta
kehittämistyöstä huolimatta, tai juuri siitä johtuen, suomalainen yhteiskuntapolitiikka kykeni
tuottamaan merkittäviä sosiaalisia innovaatioita, jotka tukivat yhteiskunnan systemaattista
kehittämistä 1990-luvulla. Näin Suomi kehitti rakenteellista uudistumiskykyään ja yhdisti
siihen innovatiivisen lähestymistavan. Innovatiivisuus käsittää tässä erityisesti kaksi asiaa: a)
luotiin vahva institutionaalinen pohja mm. eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan kautta
yhteiskunnalliselle ennakoinnille ja kehittämistyölle ja b) tuotettiin tutkimus- ja
selvittämistyön tuloksina jatkuvasti myös vaihtoehtoisia tulevaisuuspolkuja, joista valittiin
ne, jotka saivat suurimman poliittisen kannatuksen. 1990-luvun loppua kohti tultaessa
yhteiskunnallisen strategisen ennakoinnin rakenteen ytimen muodosti eduskunnan
tulevaisuusvaliokunta, valtion talousneuvosto, valtion tiede- ja teknologianeuvosto sekä
Sitra. Näin Suomi pystyi hämmästyttävällä tavalla vastaamaan uuden ja avoimen
kansainvälisen toimintaympäristön tuottamiin haasteisiin.