Lataa PDF - Sitra

26
Tähän liittyen pidettiin tärkeänä kehittää kansantalouden tunnuslukujen rinnalle
monipuolisemmin hyvinvointia ja sen kehitystä kuvaavia mittareita.
Kestävän yhteiskunnan pelisääntöjä etsittiin todenteolla Hallituksen tulevaisuusselonteon
toisessa osassa ”Reilu ja rohkea – vastuun ja osaamisen Suomi” (Eduskunnan.... 1998).
Lähtökohtana oli ajatus, jonka Manuel Castells on ilmaissut ”Information Age” -trilogiassaan
(1996-1998). Kansallisvaltio on nykyisellään melko voimaton globaalien virtausten edessä,
se ei pysty hallitsemaan sitä, mikä on talouden kehityksen kannalta oleellista – eli
pääomavirtoja – eikä edustamaan sitä, mikä on tärkeää eli kansalaisia.
Raportissa haluttiin ennen kaikkea tuoda esiin niitä mahdollisuuksia, joita Suomella olisi
käytettävissään globalisoituvassa maailmassa eli mitkä olisivat niitä politiikan keinoja, joiden
avulla Suomi voisi pysyvästi nousta koetusta lamasta ja sen tuottamasta kriisistä. Etsittiin siis
kestävän yhteiskuntapolitiikan pelisääntöjä. Olennainen vedenjakaja oli se, missä määrin
painotettaisiin tähänastisen politiikan epäonnistumisia kuten vaikeaa työttömyyttä ja
sosiaaliturvan heikkenemistä ja missä määrin painotettaisiin tulevaisuutta luovia ja kehittäviä
asiakokonaisuuksia kuten investointeja tutkimus- ja kehittämistyöhön sekä
koulutusinvestointeja.
Jälkimmäisen kysymyksen osalta merkittäviä linjapäätöksiä tehtiin juuri noina vuosina.
Suomen tutkimus- ja tuotekehitysmenot olivat nousseet nopeassa tahdissa 1990-alusta lähtien
ja muodostivat vuosikymmenen puolessavälissä 2,5 % bruttokansantuotteesta. Hallitus teki
vuoden 1996 lopussa tiedepoliittisen linjapäätöksen, jossa valtionyhtiöiden myynnistä
saaduista tuloista kolme miljardia markkaa ohjattiin tutkimukseen ja tuotekehitykseen
lähinnä Tekesin, korkeakoulujen ja Suomen Akatemian kautta vuosille 1997-1999.
Samalla myös yritykset, erityisesti Nokia, sijoittivat kasvavia määriä tutkimukseen ja
tuotekehitykseen. Näillä panostuksilla ennakoitiin Suomen siirtyvän eniten tutkimukseen ja
tuotekehitykseen sijoittavien maiden joukkoon maailmassa. Tämä tavoite toteutuikin erittäin
hyvin muutamassa vuodessa siten, että vuonna 2002 Suomi oli maailman johtava maa 3,4 %
panostuksella.
Valtioneuvoston kolmas tulevaisuusselonteko ”Tasapainoisen kehityksen Suomi 2015”
(Eduskunnan... 2002) keskittyi erityisesti ensimmäiseen ongelmavyyhteen eli suomalaisen