Lataa PDF - Sitra

20
Kolmannessa katsauksessa korostettiin, että yhteiskunnallinen muutos on entisestään
nopeutunut. Strategiseksi tavoitteeksi asetettiin laman jälkeiseen maailmaan siirtyminen ja
tutkimus- ja kehittämismenojen merkittävä kasvattaminen. Samalla tähdennettiin edelleen,
että ”talouspolitiikan valmistelussa ja hoitamisessa kansallinen innovaatiojärjestelmä otetaan
keskeiseksi kehittämiskohteeksi” (Valtion tiede- ja teknologian neuvosto 1993). T&Kpanostukset
kasvoivat lamasta huolimatta ja vuonna 1995 niiden osuus BKT:sta oli jo 2,35%
oltuaan vuonna 1990 alle 2%.
Vuosikymmenen puolivälissä, Lipposen ensimmäisen hallituksen tultua valtaan, ote tiivistyi
edelleen ja ”Suomen tietoyhteiskuntaistaminen” alkoi toden teolla: vuoden 1996 selonteossa
tiede- ja teknologianeuvosto linjasi Suomen tähtäimeksi olla ”niin Euroopassa kuin
maailmanlaajuisestikin johtavia tietoyhteiskuntia, jossa tieto- ja viestintäteollisuus on tärkeä
elinkeino, jossa kaikilla on tietoyhteiskunnan tarjoamien palveluiden käyttömahdollisuudet ja
perustaidot ja jossa tietotekniikan avuilla on uudistettu elinkeinoelämän ja julkisen sektorin
toimintatapoja ja rakenteita” (Valtion tiede- ja teknologian neuvosto 1996). Tätä kehitystä
tukemaan asetettiin tietoyhteiskunta-asiain neuvottelukunta ja edelleen laaja-alainen
tietoyhteiskuntafoorumi, joiden avulla haluttiin taata julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö.
Viidennessä raportissaan vuodelta 1999 tiede- ja teknologianeuvosto käänsi katseen kohti
”pehmeämpiä” arvoja ja kokonaisvaltaista kehitystä: ”Yhteiskunnan näkökulmasta
innovaatiojärjestelmän kehittämisen keskeiset tavoitteet ovat kulttuuri, hyvinvointi ja
henkinen kasvu sekä talouden, työllisyyden ja ympäristön tasapainoinen kehitys kansallisesti
ja maan eri osissa. Järjestelmän sisäisen kehittämisen keskeiset painopisteet ovat edelleenkin
jatkuva laadun, tehokkuuden ja relevanssin parantaminen. Kehittämisvaatimukset
kohdistuvat vahvoina koulutukseen, tutkimukseen, tietointensiiviseen yritystoimintaan ja
kansainväliseen yhteistyöhön” (Valtion tiede- ja teknologian neuvosto 1999).
Kuudennessa raportissa vuodelta 2002 palattiin kuitenkin ruotuun todeten, että ”Suomen
viime vuosien taloudellinen ja yhteiskunnallinen kehitys on perustunut oleellisesti
huipputekniikan kehittämiseen, sen menestykselliseen hyödyntämiseen ja viennin
määrätietoiseen lisäämiseen”. Strategisena linjauksena todettiin, että ”osaamisen keskeisiä
vahvuuksia - kansallisia kompetensseja - on kehitettävä edelleen” sekä ”elinkeinoelämän
perinteisten alojen uudistumista on nopeutettava edistämällä teknologisten ja sosiaalisten
innovaatioiden hyödyntämistä yrityksissä” (Valtion tiede- ja teknologianeuvosto 2002).