Lataa PDF - Sitra

19
lääkkeitä. Monet haastateltavat totesivatkin, että poliittisesta tahdosta huolimatta työllisyysja
sosiaalipolitiikka jäivät yhteiskuntapolitiikassa kerta kaikkiaan ”kovan” teknologia- ja
osaamispolitiikan jalkoihin.
Osaamisintensiivisyyden korostamisella oli luonnollisesti suuri merkitys akateemiselle
maailmalle ja sen instituutioille. 1990-luvun alussa lähti muotoutumaan uusi
korkeakoulupolitiikka. Vanhoista ja jäykistä rakenteista haluttiin päästä eroon, tähdättiin
tohtoritutkintojen rajuun kasvattamiseen ja yliopistojen sisällä alettiin puhua
tulosjohtamisesta. Nämä muutokset kokivat ankaraa vastarintaa. Pelättiin yliopistollisen
autonomian menetystä, mutta samalla myös kansainvälistyttiin, luotiin
huippuyksikköjärjestelmä ja kehitettiin hankkeiden kilpailuttamista. Erityisesti
Opetusministeri Riitta Uosukaisen kaudella toteutettiin radikaaleja uudistuksia. Vaikka
julkista T&K -laitoksista juuri Tekesin resurssit nousivatkin eniten, myös Suomen
Akatemian toimintaan suunnatut panokset kasvoivat merkittävästi.
Voidaan siis sanoa, että suomalainen yhteiskuntapolitiikka ”koveni” huomattavasti 1990-
luvulla. Osana siirtymää kilpailutaloudelliseen paradigmaan ryhdyttiin hyvinvointivaltion
kehittämisen sijaan puhumaan ”tiedon ja osaamisen” Suomesta. Tämä selkeä politiikan
painopisteen muutos ilmensi strategisen ennakoinnin kasvanutta roolia yhteiskunnassamme.
Tämä muutos näkyy erinomaisesti valtion tiede- ja teknologianeuvoston linjauksissa 1980-
luvun lopusta eteenpäin. Jo ensimmäisessä katsauksessaan vuodelta 1987 vastaperustettu
tiede- ja teknologianeuvosto pyrki luomaan katsetta eteenpäin toteamalla, että valtion on
syytä jatkossa satsata vahvasti tutkimus- ja kehitystoiminnan tukemiseen osana suomalaisen
innovaatiojärjestelmän kehittämistä (Valtion Tiede- ja teknologiapoliittinen neuvosto 1987).
Toisessa katsauksessaan, joka perustui valtioneuvoston 1990 julkistamaan ”tiedon ja
osaamisen kehittämisohjelmaan”, tiede- ja teknologianeuvosto linjasi tiede- ja
teknologiapolitiikan suuntaviivoja 1990-luvulle (Valtion Tiede- ja teknologiapolitiikan
neuvosto 1990). Siinä korostettiin, että ”uuden kansainvälisesti kilpailukykyisen
tuotantotoiminnan synnyttäminen onkin noussut 1990-luvulle tultaessa keskeiseksi
haasteeksi”. Ohjelmassa painotettiin, että ”yhteiskunnan ja yksilön menestyminen perustuu
yhä enemmän tietoon ja monipuoliseen osaamiseen”. Haluttiin myös monipuolistaa ja
vahvistaa Suomen vientisektoria ja kehittää tuotteiden jalostusastetta.