Lataa PDF - Sitra

17
toimiville yrityksille se tarkoitti aivan uudentyyppistä kansainvälistymistä ja toiminnan
läpinäkyvyyden korostumista. Valtion rooli muuttui myös selkeästi: vahvasta omistajan ja
yrittäjän roolista valtio siirtyi yhä enemmän strategiseksi toimijaksi, jolle tärkeintä oli luoda
sopivia edellytyksiä taloudelliseen toimintaan ja edelleen toimia rahoittajana kansallisesti
tärkeissä hankkeissa (Kuisma et. al. 1993).
Mitkä sitten olivat ne tekijät, joiden kautta tämä uudentyyppinen järjestelmä alkoi tarkastella
sekä toimintaympäristöönsä liittyviä riskejä että siinä piileviä mahdollisuuksia? Selvää oli,
että lamasta oli opittu jotakin, joskin se varmasti yhä painoi traumaattisena kokemuksena
monen ekonomistin ja yhteiskunnallisen päättäjän harteita.
Kun arvioidaan 1990-luvun kehitystä, toivat haastateltavat vahvasti esiin sen, kuinka
strateginen ajattelu alkoi Suomessa kehittyä aimo harppauksin. Kuten eräs haastateltava
totesi, vielä 1990-luvun alussa niin ylimmällä poliittisella tasolla kuin yritysjohdonkin
piirissä ”strateginen ajattelu ei ollut kovin kaksista”. ”Siperia opettaa” -kokemuksen
ryydittämänä ryhdyttiin tuolloin kuitenkin eri puolilla vahvasti työstämään uusia näköaloja
Suomen talouden ja yhteiskunnan kehittämiseksi. Eräiden tulkintojen mukaan juuri lama
pakotti päätöksentekijät strategiseen pohdintaan siitä, mihin suuntaan yhteiskuntaa tulisi
kehittää muuttuneessa toimintaympäristössä. Esimerkiksi porterilainen klusteriajattelu
lanseerattiin tuolloin elinkeinoelämän kehittämisohjelmiin, joskin ajatus alkuvaiheissa
kohtasi melkoista vastustusta. Kuitenkin suomalainen elinkeinopolitiikka ja
teollisuuspolitiikka organisoitiin uudelleen sen mukaisesti vuosikymmenen puoliväliin
mennessä.
Sitran rooli tässä päättäjien talouspoliittisessa kouluttamisessa oli ratkaiseva: sen tukemana
kerättiin 1990-luvulla sekä koti- että ennen kaikkea ulkomailta asiantuntijoiden piiri, joka
ryhtyi toimimaan päätöksentekijöiden sparraajina. Se tuotti uusia näkemyksiä siitä, mihin
suuntaan maailma oli menossa ja kuinka Suomen tulisi asemoida itsensä osana
kansainvälistyvää taloutta. Erittäin olennaista oli se, että suomalaisille päättäjille luotiin
Sitran toimesta näin keskustelufoorumi, jossa ajatuksia saatettiin vaihtaa ”yli barrikadien”
reippaastikin vailla suoria kytköksiä taustaorganisaatioihin (ks. Allén & Karhu 2003).
Sitra teki muutenkin paljon työtä Suomen strategisten suuntalinjojen täsmentämiseksi. Sitran
toimesta tuotettiin laajan asiantuntijajoukon voimin ns. Suomi-skenaariot, joiden avulla