Lataa PDF - Sitra

11
toisin kun muu yhteiskunta, näkivät katastrofin uhan, mutta heidän varoituksensa
eivät tehonneet.
Jälkimmäisestä näyttäisi olevan jonkinlaista todistusaineistoa. Esimerkiksi Suomen
pankissa tutkittiin markkinoiden liberalisoinnin vaikutuksia jo huomattavasti ennen
lamaa (Vihriälä 1988). Jo tässä tutkimuksessa arvioitiin, että rahoitusmarkkinoiden
vapauttaminen voisi johtaa merkittäviin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin
vaikeuksiin, samanlaiseen kuin 1930-luvulla oli koettu.
Talousneuvoston sihteeristön raportti ”Vaihtotaseongelma Suomessa” vuodelta 1989
on kenties merkittävin yksittäinen dokumentti, joka ennakoi tulevaa lamaa. Se
dokumentoi vaihtotaseen alijäämää, joka oli vuosikymmenen puolivälistä noussut
peräti 46 miljardiin markkaan (Talousneuvoston sihteeristö 1989). Alijäämän
keskeiseksi syyksi arvioitiin kotimaisen kysynnän liiallinen kasvu suhteessa
kotimaiseen tuotantoon. Kulutus oli siis kaikilla sektoreilla kasvanut, josta oli mm. se
seuraus, että kotitalouksien säästämisaste oli pudonnut rajusti. Raportissa esiteltiin
kaksi skenaariota tulevasta kehityksestä, kriisi-skenaario ja tavoite-skenaario.
Edellinen oli ns. business as usual -skenaario, jossa lähdettiin siitä, että silloinen
finanssi-, raha-, ja tulopolitiikka jatkuisi entisellään. Tällöin ennustettiin inflaation
kiihtyvän ja vaihtotaseen alijäämän pahenevan. Lisäksi ennustettiin korkotason
nousevan, jotta alijäämä voitaisiin rahoittaa.
Tämän skenaarion mukaan näytti siis siltä, että Suomi ajautuisi väistämättä 1990-
luvun alussa korkeaan työttömyyteen, alhaiseen investointiasteeseen, suureen julkisen
talouden alijäämään, pysyvään vaihtotaseen alijäämään sekä epävakaaseen
työmarkkinakehitykseen. Tavoiteskenaariossa puolestaan kaavailtiin jarrutusta
tuotannon ja kulutuksen kasvuun, ehdotettiin finanssipolitiikkaa kiristettäväksi ja
korostettiin julkisen sektorin säästöjä. Luottoekspansiota haluttiin hidastaa mm.
kassavarantosopimusmenettelyä muuttamalla sekä inflaatiota kaikin käytettävissä
olevin keinoin.
Kriisiskenaario kuvasi melko hyvin sen kehityksen, joka Suomessa muistion
jälkeisinä vuosina tapahtui, vaikkakaan esimerkiksi korkean korkotason myötä
tapahtunutta varallisuuden arvon jyrkkää laskua ei osattu riittävästi arvioida.