Lataa PDF - Sitra

10
2 SIIRTYMINEN SUUNNITTELUTALOUDESTA
KILPAILUTALOUTEEN JA YHTEISKUNNALLINEN
ENNAKOINTI
Haastateltavat kutsuvat suomalaisen yhteiskunnan kyvyttömyyttä ennakoida ja välttää 1990-
luvun alun lama nimellä ”kollektiivinen epäonnistuminen”. Kyseessä oli siis
yhteiskunnallisen ennakoinnin massiivinen epäonnistuminen. Mitä tällä käsitteellä voidaan
ymmärtää? Missä mielessä siis 1990-alun lama oli merkki siitä, että yhteiskunnan kyky
ennakoida oman toimintansa seurauksia oli kriittisen huono?
(1) Eräät haastateltavat näkivät 1990-luvun vaihteen kriisin konsensus-paradigman
huipennuksena. Konsensus-Suomen on katsottu usein katsottu lähteneen liikkeelle jo
Korpilammen kokouksesta 1977, jolloin Suomen politiikan, talouselämän ja
etujärjestöjen keskeiset edustajat kokoontuivat ja ryhtyivät synnyttämään Suomeen
uudenlaista yhteishenkeä (ks. Taivalsaari 1990). Vahva konsensus-henki jatkui
edelleen 1980-luvulla ja vaikutti siihen, että tulevaisuuden arviointia leimasi hyvin
voimakkaasti kykenemättömyys tuottaa kriittisiä arvioita talouden kehityksestä.
Kuten eräs haastateltava sanoi, tutkimuskentän, siis tiedonmuodostuksen ja sen
hyväksikäytön näkökulmasta, kyseessä oli sosiaalinen epäonnistuminen, joka siis
liittyi vahvasti myös tutkimusinstituuttien kyvyttömyyteen irtautua välittömistä
intressipiireistään. Tämä piirre vaivaa edelleenkin talouspoliittista keskustelua, mutta
1990-luvun vaihteessa tämän tyyppinen konsensushakuisuus oli erittäin vahva (vrt.
Pekkarinen 2003). Toisaalta konsensus-henkisyyttä voidaan haastateltavien mielestä
löytää myös esimerkiksi kansantaloustieteestä, jossa vallitsee tietty rakenteellinen
konservatiivisuus ja muutosten vastustus. Tietyt invarianssioletukset, jotka liittyvät
taloudelliseen käyttäytymiseen yhdessä annetun struktuurin kanssa, antavat melko
pelkistetyn kuvan talouden toiminnasta. Tällaisen apparaatin on vaikea ennakoida
sellaista syvää lamaa, joka Suomessa koettiin, sillä laman syntymiseen vaikutti sarja
isoja poliittisia päätöksiä, joiden vaikutusta talouden kehitykseen ei kyetty
tyydyttävästi ennakoimaan.
Toisaalta haastateltavien kesken näytti vallitsevan myös erimielisyyttä siitä, missä
määrin ekonomistit osasivat lukea laman merkkejä: eräiden mielestä ekonomistit
olivat yhtä sokeita hälytyssignaaleille kuin muutkin, toisten mielestä taas ekonomistit,