Lataa PDF - Sitra

3
kirjoihin ja artikkeleihin. Tavoitteena on siis ollut asiantuntijahaastatteluita ja dokumentteja
käyttäen koota artikkeliin sellaista tietoa, jonka avulla pystyttäisiin paremmin ymmärtämään
sitä, minkälainen rooli yhteiskunnalliseen ennakointiin ja strategiseen päätöksentekoon
soveltuvalla tiedolla on ollut Suomessa viimeiset 20 vuotta.
Taustaoletuksena on, että tutkimuksella on merkittävä rooli niiden kognitiivisten mallien
(cognitive frames) tuottamisessa, jotka viime kädessä määrittävät yhteiskuntapoliittista
päätöksentekoa. On selvää, että tutkimuksen ja ennakoinnin rooli on kasvanut merkittävästi
viimeisten kahden vuosikymmenen kuluessa. Tämä johtuu niin tutkimusmenetelmien kuin
yleensäkin strategisen ajattelun kehittymisestä yhteiskunnassa. Olen lähtenyt oletuksesta,
jonka mukaan yksi merkittävä tekijä Suomen kilpailukyvyn merkittävälle vahvistumiselle
1990-luvulla on ollut sellainen vähitellen syntynyt tiedon tuottamisen järjestelmä, joka on
osaltaan mahdollistanut riittävän hyvin informoidun yhteiskunnallisen päätöksenteon. Olen
myös lähtenyt liikkeelle hypoteesista, että ennakoinnin haasteet liittyvät suomalaisessa
keskustelussa tapahtuneeseen siirtoon ”suunnittelutaloudesta” ”kilpailutalouteen”.
Johtopäätöksiä
1. Suomen syöksymistä lamaan 1990-luvun alussa ja erityisesti laman syvyyttä ei
pystytty juurikaan ennakoimaan, joskin kriisin merkkejä luettiin eri puolella
tutkimussektoria.
Vaikka eräät tahot saattoivatkin nähdä vaarat, jotka liittyivät pääomavirtojen vapautumiseen,
ei tutkimussektori kyennyt selvästi ennakoimaan laman syvyyttä, johon Suomi 1990-luvun
alussa joutui. Toisaalta sekä valtionhallinnossa että tutkimuslaitoksissa nähtiin, että tarjonnan
raju kasvu finanssimarkkinoilla saattaisi olla pitkällä aikavälillä ongelmallista, mutta tätä
enemmän oltiin huolestuneita uhkaavasta työvoimapulasta. Toisaalta sellaisia tekijöitä kuin
Neuvostoliiton romahtaminen ja siitä seurannut viennin lasku ei kyetty ennakoimaan ja tästä
syystä laman syvyys yllätti niin tutkimussektorin kuin poliittiset päätöksentekijätkin.
Haastatteluiden ja kirjallisen materiaalin perusteella näyttää siis siltä, että konsensukseen
perustuva suunnittelutalouden aikana sen enempää ekonomistit kuin muutkaan yhteiskunnan
toimijat eivät kerta kaikkiaan tohtineet katsoa tosiasioita silmiin eivätkä siksi pystyneet
ennakoimaan laman tuloa. Nekään, jotka näkivät vaaran merkit, eivät nähneet syöksyn