Lataa PDF - Sitra

34
voivat muodostaa tärkeitä kotimaankaupan kuluttajaryhmiä ja tässä mielessä kohentaa suomalaisen
kansantalouden toimintaa, mutta vanhojen taloudellis-poliittisten yhdistysten korvaajiksi niistä ei
ole tässä suhteessa sen paremmin kuin hyvän hallinnon kannaltakaan. Merkitystään lisänneet uudet
sosiaali- ja terveysalan yhdistykset voivat sen sijaan olla hyödyllisiä kummassakin suhteessa.
Mitä tulee ay-liikkeeseen, joka on sekä yhdistysmuotoinen että aktiiviensa näkökulmasta myös
kollektiivinen liike, sen suhteen pätee ylläsanottu. Se on edistänyt suomalaista hyvää hallintoa
(esim. tukenut hyvinvointivaltiota) sekä osaltaan auttanut Suomen kansantaloutta toimimaan
tehokkaasti. Tämä johtuu siitä, että se on joustanut etenkin aikakysymyksissä. Työajoista sovitaan
yhä enemmän yritystasolla suhdanteiden mukaisesti. Palkoissa ei sen sijaan ole joustettu kuin
ylöspäin, mutta maltillinen tulopolitiikka on taannut myös suomalaisen talouden toimivuuden
ainakin tähän saakka. Mitä ay-liikkeen jäsenkunnan sisäinen eriytyminen sitten saa aikaan
tulevaisuudessa, jää nähtäväksi. Yhtäältä voitaisiin olettaa, että perinteisten SAK-laisten liittojen
jäsenkunnan yksilöllisen orientaation vahvistuminen lisää valmiuksia yrityskohtaisiin sopimuksiin.
Toisaalta kollektiivisen orientaation kasvu akavalaisten liittojen parissa johtaa päinvastaiseen
johtopäätökseen, lisääntyvään valmiuteen tehdä vain liittotasoisia sopimuksia ja tukea niiden
syntymistä tarpeen tullen jopa lakoin.
Toinen osin yhdistysmuotoinen sosiaalinen liike tarkastelussani oli ympäristöliike. Sen toiminta on
ollut viime vuosisadan lopulla mielenkiintoisen aaltomaista. Aaltoja on ollut kaikkiaan neljä, ja
jokainen niistä on saanut aikaan merkittäviä muutoksia niin kansalaisten ympäristöasenteissa kuin
myös luonnonympäristön hallinnossa (ministeriö, lakeja jne.). Jälkimmäiset ovat olleet merkittäviä
institutionaalisia uutuuksia, jotka ajoittaisesta vastustuksesta huolimatta on aikaa myöten
hyväksytty jo siksi, että ne ovat saaneet suomalaisten enemmistön tuen, ja sen tähden, että EU on
ajanut joitakin hankkeita. Ympäristöliikkeen neljäs vaihe on kuitenkin edellisessä suhteessa
poikkeuksellinen. Sen edustajien tekemät iskut kettu- ym. tarhoihin on tuomittu julkisesti ja koko
liike on marginalisoitunut. Samalla se on pirstoutunut pieniksi kuppikunniksi, josta voi päätellä, että
ympäristöliikkeen neljäs aalto katoaa historiaan.
Työni kolmantena tarkastelukohteena olivat perhe ja epäviralliset verkostot. Erityisesti taloudessa
toteutunut myllerrys ja työaikojen joustavoituminen ovat asettaneet perheen kovalle koetukselle.
Nimenomaan perheet ovat viime kädessä se perussolu, joka on taannut taloutemme sujuvuuden.
Tämä on kuitenkin toteutunut suurin inhimillisin kustannuksin. Erityisesti naiset perheissä ovat
joutuneet kantamaan talouden aikajoustoista koituneet rasitukset. Sen seurauksena he ovat