Lataa PDF - Sitra

33
Jos naapuruussuhteet ovat naispainotteisia, ystävyyssuhteet ovat miesvaltaisia. Miehet tapailevat
useastakin eri syystä kavereitaan useammin kuin naiset. Myös iällä on merkityksensä
ystävyyssuhteita. Ne ovat tiiviimmillään nuorten aikuisten parissa, ja heikkenevät sen jälkeen.
Yleisenä trendinä on kuitenkin se, että yhteydet ystäviin ovat vahvistuneet kaikissa ikäryhmissä,
kun lähestytään vuosituhannen vaihdetta. Juuri tällaisen epävirallisen sosiaalisuuden merkitys on
kasvanut Suomessa. Sen ominaislaatu riippuu kuitenkin sosioekonomisesta statuksesta ja
työllisyydestä. Korkean sosioekonomisen aseman omaavat työlliset miehet ovat paljon tekemisissä
työtovereidensa kanssa työajan jälkeenkin, kun taas alhaisen statuksen työssä olevat ja ei-työlliset
miehet seurustelevat ystäviensä kanssa. Kun edellisille näyttävät työtoverit muodostavan
ajankäytössä kilpailijan perheelle, jälkimmäisille (muut) ystävät ovat samassa asemassa.
Riippuu epäilemättä kulloisestakin elämäntilanteesta kumpi näistä sosiaalisten suhteiden tyypistä,
työtoverit vai (muut) ystävät, on tärkeämpi resurssi. Pitää siis edelleenkin paikkansa, että
ystävyyssuhteet ovat ”elämän suola” sekä samalla tuki ja turva eläköityvälle Suomelle. Työikäisten
suhteen tilanne on mutkikkaampi. Ystävät ovat toki tärkeitä kaikenikäisille, mutta työtovereiden
merkitys korostuu, kun työelämässä siirrytään yhä projektimaisempiin ja sen mukaan
katkonaisempiin työuriin. Vaikka koulutuksen tärkeys onkin korostunut yhteiskunnassamme,
tuulinen työelämä vanhentaa tietomme ja taitomme muutamissa vuosissa. Silloin ei ole niin tärkeätä
se, mitä tietää, vaan se, keitä tuntee ja keiden kanssa on ”hyvää pataa” (vrt. Pahl 2000, 157).
6 Yhteenveto
Olen käsitellyt artikkelissani kansalaisyhteiskuntaa ja keskittynyt kolmeen osioon, yhdistyksiin,
sosiaalisiin liikkeisiin sekä perheeseen ja epävirallisiin verkostoihin. Ensimmäisessä osiossa
havaittiin, että 1990-luvun taloudellisen ja hallinnollisen myllerryksen myötä Suomen
kansalaisyhteiskunta on muuttanut perustavasti. Vanhat poliittis-ideologiset yhdistykset ovat
menettäneet jalansijaa samalla, kun uudenlaiset harrastepiirit, urheiluseurat, kylä- ym. toimikunnat
sekä sosiaali- ja terveysalan yhdistykset ovat yleistyneet merkittävästi. Kun juuri
kansalaisyhteiskunnan yhdistykset ovat sosiaalisen pääoman standarditeorian mukaan keskeinen
sosiaalisen pääoman indikaattori, suomalaisen sosiaalisen pääoman ei voida sanoa olevan kriisissä.
Päinvastoin näyttää siltä, että juuri uudentyyppiset yhdistykset lisäävät jäsenten luottamusta
tuntemattomiin ihmisiin, mitä myös pidetään vahvan sosiaalisen pääoman merkkinä. Sen sijaan jää
avoimeksi, missä määrin ne lisäävät luottamusta suomalaisiin instituutioihin. Uudet harrastuspiirit