Lataa PDF - Sitra

31
työpaikastaan. Tuoreimman tutkimuksen mukaan työmatkat ovat saattaneet pidentyä jopa yli
sadaksi kilometriksi. Näin pitkiä työmatkoja tekevät eniten nuoret naiset (20–29-vuotiaat) ja keskiikäiset
miehet (40–49-vuotiaat) (HS 24.8.2003). Työmatkoista koituvat rasitteet jakautuvat siis
epätasaisesti palkkatyöväestön parissa.
Sama pätee lastenhoidon ja työssäkäynnin suhteeseen. Työaikojen epävakaistuminen ja niiden
rajojen hämärtyminen pakottavatkin työntekijät vapaaehtoisesti kehittelemään perhetason
selviytymisstrategioita. Se ei ole helppoa, sillä kuten HS otsikoi Kotivinkkilehden TNS Gallupilla
teettämää tutkimusta, ”Kiire ja pitkät työpäivät haittaavat lasten kasvatusta” (HS 25.2.2004). Kun
perheessä on pieniä lapsia ja kun miehet tekevät yli 40-tuntisia työviikkoja, vaatimukset työn ja
perhe-elämän yhteensovittamisesta sekä lasten kasvatuksesta kaatuvat naisen niskoille (mt. 36).
Tässä suhteessa Suomi ei tee poikkeusta. Vastaava havainto on tehty Englannissa, Ruotsissa,
Ranskassa, Saksassa, Espanjassa ja Kreikassa (Crompton 2002, 545; Nolan 2002, 122). Kotityöt
ovat myös entisestään lisääntyneet 1990-luvulla ja ne ovat edelleenkin suurimmaksi osaksi naisten
kontolla (Niemi & Pääkkönen 2001, 9-12; Nätti & Anttila 2002, 77). He ovat myös omasta
mielestään pakotettuja luopumaan miehiä enemmän muusta perhe-elämästään.
Tämän vuoksi on ymmärrettävää, että naiset ilmoittivat miehiä useammin perheristiriidoista, jotka
olivat lähtöisin työaikapaineista. Ne olivat yleisimpiä 25–45-vuotiailla naisilla, sillä kodin ja
perheen perustaminen ja rakentaminen osuvat juuri tuohon ikäkauteen. Ristiriitojen merkitystä ei
ehkä kuitenkaan tule korostaa, sillä vain 5 % Nätin ja Anttilan vastaajista sanoi, että niitä on paljon.
45 % heistä ilmoitti, että niitä oli silloin tällöin ja 39 % sanoi, että niitä soviteltiin yleensä kaikessa
rauhassa (Nätti & Anttila 2002, 77). Toisaalta niitä ei pidä vähätelläkään, sillä englantilaisen
tutkimuksen mukaan erityisesti miesten pitkät työviikot ja samalla heidän vahva sitoutumisensa
työpaikkaansa tekevät sovittelun vaikeaksi (Nolan 2002, 122-124).
Tietotyö ei siis ole ylitöiden tekemisen suhteen poikkeusasemassa. Yleistäen voidaan todeta, että
uudet joustavat työajat asettavat perheille kasvavia paineita ja että juuri perheet ja niissä useimmiten
naiset joutuvat joustamaan eniten. Perheiden sisäiset ristiriidat kasvavat ja kun kynnys ottaa avioero
on alentunut, ratkaisuun päädytään aikaisempaa useammin, joskaan ei pelkästään työhön liittyvien
asioiden vuoksi. Avioeroisuuden kasvu, lisääntynyt karrierismi naisten(kin) keskuudessa ja halu
toteuttaa itseään suosivat puolestaan yksinasumista, joka onkin huippuluokkaa Suomessa
(Hyvinvointikatsaus 4/1999, 45). Toisin sanoen työssä, nimenomaan työajoissa, tapahtuneet
muutokset kytkeytyneinä muunlaisiin sosiaalisiin trendeihin ovat panneet entisenlaisen modernin