Lataa PDF - Sitra

28
heidät pyritään mitätöimään ja siirtämään yhteiskunnalliseen marginaaliin. Kielteinen julkisuus on
heijastunut ympäristöliikkeen neljänteen aaltoon siten, että se on osaksi tukahtunut ja osaksi
pirstoutunut aikaisempaakin pienemmiksi fraktioiksi.
5 Perhe-, suku-, naapuruus- ja ystävyyssiteet 1900-luvun
lopulla
Yhteiskuntatieteiden yksi suurista kertomuksista on sukuyhteisön rapautuminen yhteiskunnallisen
työnjaon syvenemisen, kaupungistumisen ja yksilöllistymisen seurauksena. Prosessin nopeus
kiihtyy – niin kuvitellaan – modernisaation myötä ja siitä riippuen, miten vahva perinteiden ote on
annetusta väestöstä. Näin varmaan onkin, mutta trendiä on liioiteltu vahvasti 1990-luvun
jälkipuoliskon yhteiskuntatieteellisessä kirjallisuudessa. Perhe ja laajempi sukuryhmä ovat
edelleenkin tärkeitä Euroopan katolisissa maissa, eivätkä ne ole kokonaan menettäneet merkitystään
luterilaisissakaan maissa. Suku on meilläkin merkityksellinen resurssi kiperissä taloudellisissa
tilanteissa ja ajankäyttöön liittyvissä ratkaisuissa (esim. Melkas 1992, 71-105). Perhettä pidetään
niin ikään yleisesti tärkeimpänä elämänalueena mm. erilaisissa työelämän ja ay-liikkeen
jäsentutkimuksissa (esim. Ilmonen 1995; 2000; Nätti & Anttila 2002). Sillä on nähty myös olevan
keskeinen asema ihmisten viihtyvyyden ja elämän mielen turvaamisessa (esim. Allardt 1976, 227).
Sukuyhteyden ja perheen kiinteyttä nakertavat kuitenkin kasvavassa määrin mm. työelämä ja sen
intensivoituminen. Kun ”Perusperheen arki on työn ja kodin välillä sukkulointia”, kuten HS
3.2.2003 otsikoi, kaikki muutokset työssä, erityisesti työajoissa ja toimeentulossa, heijastuvat perheelämään,
vanhempien ja lasten suhteisiin. Akatemiantutkija U. Kinnunen toteaakin samaisessa
yhteydessä, että ”lapsiperheiden arkea määrittää jatkuva ajan kanssa pelaaminen”. Vanhemmilla on
yhä enemmän sellaisia tunteita, että heidän pitäisi olla ”kahdessa paikassa yhtä aikaa” (HS
3.2.2003). Mikä koskee perhettä, koskee luonnollisesi myös laajempaa sukua ja muita
ihmissuhteita. Seuraavassa pyrinkin kartoittamaan sukuyhteisyydessä, ystäväpiirissä sekä perheen ja
työn välisissä suhteissa tapahtuneita muutoksia 1990-luvun lopun Suomessa. Aloitan
jälkimmäisestä.