Lataa PDF - Sitra

26
ympäristöministeriö. Ekologisista kysymyksistä kiinnostunut väki organisoitui puolueeksi vuonna
1987 ja muuttui lyhyessä ajassa tärkeäksi poliittiseksi vaikuttajaksi. Vaikka taloudelliset
kysymykset ovatkin EU-integraation ja EMU-liitynnän jälkeen nousseet Suomessa
ympäristönsuojelua keskeisemmiksi kysymyksiksi, ei ympäristönsuojelukaan ole alistunut
pelkästään lapsipuolen asemaan. Hallinnollisesti tämä näkyy mm. NATURA 2000- ohjelman
käytäntöön panossa (ks. Konttinen & Peltokoski 2004; Ilmonen 2004).
Toiseksi ympäristöliikehdintä on suunnannut väestön mielenkiinnon luonnossa tapahtuneisiin
muutoksiin, pakottanut valtaväestön arvioimaan luontosuhteensa uudelleen ja saanut sen sympatiat
yleisesti puolelleen (EVA 2001, 44). Tästä on seurannut mm. se, että yritystoiminta ei ole voinut
viitata kintaalla luonnonsuojelulle. Monet ympäristöliikehdinnän esiintuomat epäkohdat ovatkin
saaneet käytännön ratkaisuja, jotka myös kuluttajat ovat ottaneet omakseen. Pakkauksia on
muutettu, sanomalehtipaperia on alettu kierrättää, biojätteet erotellaan muista jätteistä,
ympäristöpäästöjä on vähennetty, luonnon monimuotoisuutta on pyritty kohentamaan (esim.
muokkaamalla luonnonniittyjä), biodynaaminen viljely on ollut lisääntymään päin jne. Luonto ja
luonnonmukaisuus ovat saaneet kaupallista mainosarvoa ja niistä on tullut poliittinen argumentti,
jonka avulla puolustaa paikallista tuotantoa globaaleja ruokajättejä vastaan (ks. Sassatelli & Scott
2001, 217-244). Vastaavasti teollinen toiminta, erityisesti paperi- ja puuteollisuus, on joutunut
ottamaan ympäristöasiat kasvavassa määrin huomioon toiminnassaan.
Luonnonsuojelun maailmankatsomukselliset ulottuvuudet ovat kolmanneksi painottuneet
vuosisadan lopulla. Erityisesti ympäristöprotestoinnin neljäs aalto on tässä suhteessa ulottanut
omakohtaisen toiminnan pisimmälle. Sen kannattajat eivät vain vaadi eläinten oikeuksien
tunnustamista, vaan pyrkivät omassa elämässään vähintäänkin vegetarismiin ja jopa veganismiin.
Tällä elämäntapaa koskevalla valinnalla on sekä henkilökohtainen että poliittinen ulottuvuutensa.
Kummatkin niistä johtavat identiteettipolitiikkaan, minuuden muokkaukseen. Vegetarismi on 1990-
luvun lopulla saanut paljon sympatiaa erilaisten ruokaskandaalien, erityisesti hullun lehmän taudin,
sekä geenimanipulaation johdosta (Kauppinen 1999; Peltokoski 2003, 91-111; Lundbom & Rinne
2003, 197).
Ruokaskandaalit ja niiden saama julkisuus ovat myös lisänneet ihmisten epäluuloja ruoan tuotantoa
ja jakelua kohtaan. Asiaa on pyritty ratkomaan mm. ”ruokanationalismilla” – tähdentämällä
paikallisen tuotannon merkitystä suhteessa maailmanmarkkinoilta ostettuihin ruokaeriin, joiden
alkuperä ja tuotantotapa ovat tuntemattomia – sekä panostamalla biodynaamiseen viljelyyn ja