Lataa PDF - Sitra

25
välttämättä kaikkialla tämä, etenkään pk-sektorilla (Ilmonen, Jokivuori & Kevätsalo 2002). Siellä
saatetaan tehdä tulosopimuksen alittaviakin ratkaisuja. Kokonaisuutta ajatellen sillä ei kuitenkaan
ole ollut sitä kansantaloudellista merkitystä, mikä keskitetyillä ja varsin maltillisilla
tulosopimuksilla on ollut yksityisen sektorin tuottavuuden kasvuun. Se on ollut vuosituhannen
taitteessa yksi EU-maiden korkeimmista, mikä on kohentanut maamme kilpailukykyä merkittävästi.
Maltillisten tulosopimusten (ja suhteellisen korkean palkkaverotuksen) kääntöpuolena on kuitenkin
se, että suomalaisten ostovoima on EU:n neljänneksi heikoin. Ostovoima on moniulotteinen ilmiö,
joka riippuu keskimääräisestä palkkatasosta, verotusasteesta ja hintatasosta. Suomen palkkataso on
eurooppalaisittain keskinkertainen, verotusaste ja hintataso ovat puolestaan suhteellisen korkeita.
Kun nämä tekijät lasketaan yhteen, ei ole ihme, ettei tuottavuutemme kasvu heijastu täydellä
painolla aineelliseen elintasoomme. Tästä huolimatta suomalaiset ovat, merkillistä kyllä, entistä
tyytyväisempiä talouteensa (esim. HS 25.3. 2003). Yksi luontevalta tuntuva selitys tähän alhaisen
ostovoiman ja taloudellisen tyytyväisyyden muodostamaan ristiriitaan on se, että täällä EU:n
reunalla emme kykene päivittäin vertailemaan asemaamme muiden EU-maiden kansalaisiin.
4.2 Suomalainen ympäristöliikehdintä
Suomalainen ympäristöliikehdintä voidaan pitkälti määritellä uudenlaiseksi sosiaaliseksi
liikehdinnäksi, mikä luonnehtii osittain myös Suomen Luonnonsuojeluliiton toimintaa.
Ympäristöliikehdintä Suomessa on edennyt 1900-luvun lopulla neljänä aaltona ja paljolti siten, että
uusi aalto on syntynyt vanhan pohjalta. Ympäristöliikehdinnän aalto toisensa perään on kasvanut
uuden sukupolven tyytymättömyydestä edeltävien sukupolvien ympäristöpoliittisiin
aikaansaannoksiin. Jokainen aalto on muokannut vaihtoehtoisen kognitiivis-emotionaalisen tavan
hahmottaa elinympäristöämme, erityisesti luonnonympäristöä. Uuden hahmotustavan luojaksi ja
kantajaksi on samalla ilmaantunut kollektiivisia liikkeitä (nousuaalto). Ne ovat asettaneet
vallitsevan taloudellisen ja poliittisen toimintatavan kyseenalaiseksi. Ympäristöliikkeet ovat samalla
pakottaneet vallassa olevat poliittiset ja taloudelliset toimijat arvioimaan uudelleen toimintansa
perusteita sekä pohtimaan arvopohjaansa suhteessa luonnonympäristöön.
Jokainen ympäristöliikehdinnän aalto on myös jättänyt pysyvän jälkensä. Ensinnäkin ne ovat
saaneet aikaan tarkoittamiaan poliittis-institutionaalisia muutoksia. Ensimmäisiä niistä ovat Vesilaki
vuodelta 1961 ja sittemmin Vesihallituksen perustaminen vuonna 1970. Sen jälkeen on perustettu