Lataa PDF - Sitra

22
4 Yhteiskunnalliset liikkeet
Kun käsittelin yhdistyskentän muuttumista Suomessa viime vuosisadan lopulla, tähdensin, ettei
yhdistyksiä ja liikkeitä voi käytännössä juurikaan erottaa toisistaan, koska liikkeet omaksuvat meillä
kernaasti yhdistysmuodon. Tästä syystä olen osaksi jo tullut kuvanneeksi myös suomalaisen
kollektiivisen liikehdinnän muutosta. Koska kuitenkaan kaikki yhdistykset eivät ole liikkeitä, (eikä
niitä ole sellaisiksi tarkoitettukaan) ja koska niiden toimintamalli ja -kaari ovat siitä syystä
toisenlaisia kuin varsinaisilla yhteiskunnallisilla liikkeillä, on tarpeen antaa kuvaus myös
varsinaisista liikkeistä vuosituhanteen vaihteessa. Niistä ei ole tuotettavissa yhtenäistä kuvaa
olemassa olevan tiedon varassa. Sen vuoksi keskityn tässä ensinnäkin yhteen malliesimerkkiin
”vanhoista” liikkeistä, ay-liikkeeseen. Poimin sen työhöni, koska ay-liike on edelleen merkittävin ja
samalla vaikutusvaltaisin nykyisinkin toimivista yhteiskunnallisista liikkeistä Suomessa. Rajoitan
ay-liikettä käsittelevän tarkasteluni kuitenkin kahteen toisiaan täydentävään trendiin, jäsenkunnan
sisäiseen eriytymiseen ja paikallisen sopimisen lisääntymiseen.
Toiseksi kohdistan huomioni yhteen ”uuteen” liikkeeseen, ympäristöliikkeeseen, joka vuorostaan
lienee poliittisesti merkittävin aikalaisliike. En kuitenkaan pyri tarkastelemaan ympäristöliikettä
kokonaisuudessaan, sillä ympäristöliike ei, kuten ay-liikekään, ole ilmaistavissa yksikössä, vaan
siitä on puhuttava monikossa. Ympäristöliikkeitä on monia. Ne vaihtelevat vakiintuneesta, yli 50-
vuotiaasta Suomen luonnonsuojeluliitosta eläinten ystäviin, ”kettutyttöihin” ja vegaaneihin. Tulen
tässä keskittymään etupäässä juuri luonnonsuojeluliikkeeseen, koska se on tavallaan yksi keskeinen
lähtökohta Vihreälle puolueelle. Täydennän tarkastelusta syntynyttä kuvaa soveltuvin osin
uusimmalla ympäristöliikehdinnän vaiheella.
4.1 Ay-liikkeen sisäiset trendit ja paikallinen sopiminen
Ay-liikkeet elävät tällä hetkellä vahvojen muutospaineiden alla, kun niiden taloudellinen
toimintatila on kaventunut. 1990-luvulta lähtien onkin tapahtunut lukuisia ammattiliittojen
sulautumisia, ja trendi näyttää yhä jatkuvan. Se ei ainakaan helpota liittojen ongelmia, sillä kuten
yrityselämässä myös ay-liitoissa elävät hyvin erilaiset kulttuurit, joita ylläpitävät aktiivijäsenet. He
edustavat sosiaalista liikettä, kun taas passiiviset jäsenet näkevät ay-liikkeen lähinnä
palvelujärjestönä (ks. Ilmonen & Kevätsalo 1995). Nämä tuottavat erilaisia odotushorisontteja, joita
ei ole helppo sovittaa yhteen. Sulautumiset taas saattavat kaksi erilaista aktiivijäsenten kulttuuria