Lataa PDF - Sitra

21
Toiseksi harraste- ym. yhdistysten kykyä edistää poliittisen järjestelmämme toimivuutta heikentää
se, että niiden poliittinen ominaispaino on ainakin toistaiseksi heikko verrattuna niihin yhdistyksiin,
jotka edustavat suomalaisen yhteiskunnan perinteisiä taloudellis-poliittisia jakoja ja joiden
onnistumisen mittapuuna on etupäässä jäsentensä aineellisten intressien kohentaminen. Harrastusym.
piirit eivät tämän vuoksi ja lisäksi siitä syystä, että ne ajavat itsensä toteuttamista palvelevia
tarkoitusperiä, myöskään kykene tuottamaan siinä määrin kollektiivisia ”hyväkkeitä” (goods) kuin
ne järjestöt, joita ne ovat syrjäyttämässä. Tämä on erityisen tähdellistä pitää mielessä, kun
tarkastelun kohteeksi otetaan sosiaalisen pääoman sosiaalista integraatiota vahvistava vertikaalinen
ulottuvuus. Tällä ulottuvuudella toimivat ensisijaisesti vanhat poliittis-ideologiset yhdistykset.
Ay-liikkeet ja työnantajajärjestöt ovat pysyvästi vuorovaikutuksessa keskenään, ja ne ovat
onnistuneet 1960-luvun lopulta hoitamaan kiistansa pääasiassa neuvotteluteitse. Tätä on yleensä
pidetty suomalaisen yhteiskunnan vahvuutena. Vaikka esimerkiksi mainitut järjestöt eivät olekaan
”Lama ja luottamus” -tutkimuksen aineiston mukaan (ks. Ilmonen 2004) omiaan yleistämään
luottamusta muihin ihmisiin ja suomalaisiin instituutioihin, ne ovat onnistuneet sovittelemaan
ristiriitansa ja välttämään nurkan takana väijyvän nollasummapelin (jossa yhden voitto on toisen
tappio) ainakin niin kauan kuin suomalainen talous on ollut kasvussa. Niinpä voitaisiinkin ajatella,
että ne ovat olleet ja ovat varmaan yhä edelleen tärkeitä suomalaisen yhteiskunnan vertikaalista
sosiaalista integraatiota vahvistavia instituutioita. Ay-liike ja työnantajajärjestöt ovat muotoutuneet
ajan kuluessa vakaaksi sosiaaliseksi verkostoksi, joka on edesauttanut 1900-luvun lopulla niin
Suomen talouden kuin hyvän hallinnonkin toimivuutta konsanaan enemmän kuin mitkään muut
yhdistystoiminnan muodot. Tilanne on 2000-luvun puolella kuitenkin nopeasti muuttumassa, kun
yritykset ovat siirtäneet kasvavassa määrin toimintojaan maamme ulkopuolelle ja vähentäneet
henkilökuntaansa pörssikurssien arvonnousun toivossa. Mikä vaikutus tällä toiminnalla on suoraan
ay-liikkeen ja työnantajajärjestöjen suhteisiin ja epäsuoraan suomalaiseen sosiaaliseen pääomaan,
jää nähtäväksi. Perustellusti voidaan kuitenkin olettaa, ettei talouselämämme uusi toimintapa
ainakaan vahvista sosiaalista pääomaamme.