Lataa PDF - Sitra

18
joukkokannatusta (n. 15 % vastaajista). Sama pätee sosiaalialan ja terveydenhuollon yhdistyksiin
sekä hyväntekeväisyysjärjestöihin. Noin kymmenesosa suomalaisista kuuluu niihin.
Vastaavankaltaiset muutostrendit ovat olleet nähtävissä myös Ruotsissa (Rothstein 2002, 294, 303-
304).
Kotiseutuyhdistysten ja kylätoimikuntien kasvanut suosio liittynee 1990-luvulla käynnistyneeseen
taloudelliseen muuttoliikkeeseen. Maaseudun tyhjeneminen aktiiviväestöstä on merkinnyt
palvelujen heikkenemistä maaseudulla ja pakottanut asuinsijoilleen jäävän väestön keksimään
keinoja, joiden avulla säilyttää jäljellä olevat palvelut ja pitää maaseutu elävänä. Tähän on kuitenkin
vain vähän aineellisia resursseja. Mainitut paikallisyhdistykset ovatkin oikeastaan ainoa pääoman
laji, joka maaseudulle on jäänyt ja sekin on olemassa valtaosin valtion tukitoimin.
Maaseudun paikallisyhdistysten yhteiskunnallista merkitystä on kuitenkin vaikeata arvioida, mutta
on ilmeistä, että ne ovat ainakin symbolisesti tärkeitä paikallisyhteisöjen institutionaalisia
keulakuvia ja koossapitäjiä. Niiden vaikutus säteilee parhaimmillaan pitäjän rajojen ulkopuolelle.
Aktiivisimmat kylä- ym. toimikunnat järjestävät erityisesti kesäisin jonkin verran myös
valtakunnallista julkisuutta saavia tapahtumia (kuten esimerkiksi Korpijazz, Putkilahden blues,
Hankasalmen skiffle-festivaalit, Sysmän Kirjakylätapahtuma jne.), jotka keräävät paikalle
ulkopuolisia osanottajia, useimmiten mökkiläisiä, jotka pyritään tällä tavalla integroimaan
paikkakuntaan. Julkisuudessa näkyvien tempausten avulla voidaan siten saada aikaan jopa pitäjien
kannalta myönteisiä ulkoisvaikutuksia.
Mikä pitää paikkansa kotiseutu- ym. yhdistysten suhteen, pätee myös sosiaali- ja terveysalan
yhdistyksiin. Niiden kehitystä voidaan tosin ymmärtää vain osin sosiaalisen pääoman spontaanina
kasvuna. Niiden keskeisimpiä tehtäväalueita ovat jäsenistön edunvalvonta, vertaistoiminta,
tutkimus- ja kehittämistoiminta, hyvinvointipalvelujen tuottaminen ja kansainvälinen yhteistyö.
Sanalla sanoen niiden perustajien pyrkimys on ollut auttaa itseään ja muita, jotka elävät
samanlaisessa tilanteessa (Dufva 2003, 17). Tarkoitus on ollut tuottaa juuri sellaisia tuki- ja
palvelumuotoja, joiden tarve on ollut ilmeinen, mutta joita ei siltikään ole tuotettu Suomessa tai
joiden julkinen tuottaminen on lopetettu. Tällaisia ovat mm. pienten erityisryhmien
kuntoutuspalvelut, jotka ovat kehittyneet järjestöjen vapaaehtoistoiminnasta saatujen kokemusten
varassa. Nyttemmin on alettu tuottaa myös kasvavien väestöryhmien kuten vanhusten palveluja.
Esimerkiksi vanhusten huollon yhdistykset ovat tukeneet ikääntyneiden asumispalveluja (mt. 19).