Lataa PDF - Sitra

14
Tämän työn tavoitteena on silti katsoa 1) missä suhteessa kansalaisyhteiskunta itsessään, erityisesti
sen organisoitunut osa (”3. sektori”) on pysynyt entisellään ja muuttunut viimeisen parinkymmenen
vuoden aikana sekä 2) miten sen pysyvyys ja muutos ovat välittyneet talouteen ja julkishallintoon.
Tarkoitus on sitä varten kartoittaa a) yhdistystoiminnan yleisyyttä ja luonnetta, b) sosiaalisten
liikkeiden kentän pysyvyyttä/muutosta, niiden ajamia asioita ja toimintatapoja sekä c)
perheinstituution luonteen muutosta 1980- ja 1990- luvuilla. Koska 1990-luvulta on olemassa
tietoja myös suomalaisten epävirallisista, mutta silti pysyvistä sosiaalisista siteistä, d) niihinkin on
syytä luoda katsaus.
Keskittymällä yllä mainittuihin neljään aihealueeseen pyrkimyksenäni on 3) lisäksi tarkastella, onko
kansalaisyhteiskunta kyennyt luomaan sellaisia sosiaalisia innovaatioita, jotka ovat olleet omiaan
sekä tukemaan Suomen taloudellista kilpailukykyä että samalla vahvistamaan itseään
kansalaisyhteiskuntaa. Tämä sekä-että-painotus on tärkeä. Jos edellinen vahvistuu jälkimmäisen
kustannuksella, sillä voi olla vakavia pitkän tähtäyksen vaikutuksia niin suomalaiselle taloudelle
kuin ”hyvälle hallinnolle”, kuten sosiaalisen pääoman standarditeoria esittää (ks. Putnam 1993 &
2000). Ajatuksena siinä on, että ilman vahvaa kansalaisyhteiskuntaa ei ole sen paremmin hyvin
toimivaa taloutta kuin julkishallintoakaan.
2 Vuosituhannen vaihteen suomalaisen kansalaisyhteiskunnan
muutoksen yleinen tausta
Jos sosiaalisen pääoman standarditeoria pätee, kansalaisyhteiskunnan instituutioiden eli olemassa
olevien ajatus- ja toimintatottumusten sekä sosiaalisten, kulttuuristen, ajallisten ja tilallisten
rakenteiden jäykkyyden aste on ratkaiseva tekijä kansalaisyhteiskunnan kyvyssä uusintaa itseään ja
saada aikaan muutoksia niin taloudessa kuin julkishallinnossakin. Ajatuksena on se, että yhtäältä
vahvoiksi rakenteiksi ja instituutioiksi jähmettynyt sosiaalinen ”aines” on taloudellista
uudistumiskykyämme suosivan muutoksen jarru tai pahimmassa tapauksessa jopa sen este.
Toisaalta kyseinen sosiaalinen ”aines” on myös taloudellisen menestyksemme lähtökohta. Milloin
olemassa olevat rakenteet ja instituutiot toimivat muutoksen esteinä, milloin ne taas ohenevat ja
avautuvat muutokselle ja toimivat sen ponnahduslautana, riippuu historiallisesta tilanteesta (Archer
1988). Tämä määrittää sen, miten sitovia olemassa olevat instituutiot ja rakenteet ovat.