Lataa PDF - Sitra

7
Kokonaisuutta ajatellen sillä ei kuitenkaan ole ollut sitä merkitystä, mikä keskitetyillä ja varsin
maltillisilla tulosopimuksilla on ollut yksityisen sektorin tuottavuuteen. Se on ollut vuosituhannen
taitteessa yksi EU-maiden korkeimmista, mikä on kohentanut maamme kilpailukykyä merkittävästi.
Maltillisten tulosopimusten (ja suhteellisen korkean palkkaverotuksen) kääntöpuolena on se, että
suomalaisten ostovoima on neljänneksi heikoin EU:ssa.
2) Suomalainen ympäristöliikehdintä
Suomalainen solumainen luonnonsuojeluliikehdintä edustaa uudenlaista sosiaalista liikehdintää. Se
on kehittynyt aalloittain ja osaksi siten, että uusi aalto on syntynyt vanhan pohjalta. Liikehdintä ei
myöskään ole vailla vaikutuksia. Ympäristöliikehdinnän aalto toisensa perään on kasvanut uuden
sukupolven tyytymättömyydestä edeltävien sukupolvien ympäristöpoliittisiin aikaansaannoksiin.
Jokainen aalto on muokannut vaihtoehtoisen kognitiivis-emotionaalisen tavan hahmottaa
elinympäristöämme, erityisesti luonnonympäristöä. Uuden hahmotustavan luojaksi ja kantajaksi on
samalla ilmaantunut kollektiivisia liikkeitä (nousuaalto). Ne ovat asettaneet vallitsevan taloudellisen
ja poliittisen toimintatavan kyseenalaiseksi. Ympäristöliikkeet ovat samalla pakottaneet vallassa
olevat poliittiset ja taloudelliset toimijat arvioimaan uudelleen toimintansa perusteita sekä
pohtimaan arvopohjaansa suhteessa ympäristöön.
Jokainen ympäristöliikehdinnän aalto on myös jättänyt pysyvän jälkensä. Ensinnäkin ne ovat
saaneet aikaan tarkoittamiaan poliittis-institutionaalisia muutoksia, kuten Vesilaki vuodelta 1961 ja
sittemmin Vesihallituksen perustaminen vuonna 1970. Sen jälkeen on perustettu
Ympäristöministeriö ja ekologisista kysymyksistä kiinnostunut väki on organisoitunut puolueeksi ja
muuttunut tärkeäksi poliittiseksi vaikuttajaksi.
Toiseksi ympäristöliikehdintä on suunnannut väestön mielenkiinnon luonnossa tapahtuneisiin
muutoksiin, pakottanut sen arvioimaan luontosuhteensa uudelleen ja saanut sen sympatiat yleisesti
puolelleen. Tästä on seurannut se, että yritystoiminta ei ole voinut viitata kintaalla
luonnonsuojelulle. Monet ympäristöliikehdinnän esiintuomat epäkohdat ovatkin saaneet käytännön
ratkaisuja, jotka myös kuluttajat ovat ottaneet omakseen. Pakkauksia on muutettu, niitä kuten
sanomalehtipaperiakin on alettu kierrättää, biojätteet erotellaan muista jätteistä, ympäristöpäästöjä
on vähennetty, luonnon monimuotoisuutta, on pyritty kohentamaan (esim. muokkaamalla
luonnonniittyjä), biodynaaminen viljely on ollut lisääntymään päin jne. Luonto ja
luonnonmukaisuus ovat saaneet kaupallista mainosarvoa ja niistä on tullut poliittinen argumentti,
jonka avulla voidaan puolustaa paikallista tuotantoa globaaleja jättejä vastaan. Vastaavasti teollinen