Lataa PDF - Sitra

4
tärkeitä paikallisyhteisöjen institutionaalisia keulakuvia ja koossapitäjiä. Niiden vaikutus säteilee
parhaimmillaan pitäjän rajojen ulkopuolelle.
Myös sosiaali- ja terveysalan yhdistysten lisääntyminen voidaan ymmärtää sosiaalisen pääoman
kasvuna. Niiden keskeisimpiä tehtäväalueita ovat jäsenistön edunvalvonta, vertaistoiminta,
tutkimus- ja kehittämistoiminta, hyvinvointipalvelujen tuottaminen ja kansainvälinen yhteistyö.
Tarkoitus on ollut tuottaa juuri sellaisia tuki- ja palvelumuotoja, joiden tarve on ollut ilmeinen,
mutta joita ei ole tuotettu tai joiden julkinen tuottaminen on lopetettu. Tällaisia ovat mm. pienten
erityisryhmien kuntoutuspalvelut, jotka ovat kehittyneet järjestöjen vapaaehtoistoiminnasta saatujen
kokemusten varassa. Nyttemmin on alettu tuottaa myös kasvavien väestöryhmien kuten vanhusten
palveluja.
Toisin kuin yhdistyskenttä yleensä, sosiaali- ja terveysalan yhdistykset ovat myös kohtuullisen
merkittäviä työllistäjiä. Niiden palveluksessa työskenteli vuoden 2000 lopussa 32 500 henkilöä, n.
11 % koko alalla toimivasta työvoimasta. Heistä teki töitä n. 75 % sosiaalipalveluissa ja loput 25 %
terveyspalveluissa. Niiden kustannuksia ei kuitenkaan kata yksityinen sektori, vaan erilaiset valtion
ja muut julkiset laitokset. Tässä mielessä ne voitaisiin lukea standardimääritelmän mukaisesti
”kolmanteen sektoriin”. Ongelmana vain on se, että niiden luonne lienee nopeasti muuttumassa
samaan tapaan kuin Englannissa. Sosiaali- ja terveysalan yhdistysten toimintaa ei ehkä enää
niinkään elähdytä moraalinen lähtökohta tuottaa hyvää, vaan tahto osoittaa rahoittajilleen, että ne
toimivat tehokkaasti.
3)Yhdistystoiminnan painopisteen muutos ja sosiaalinen pääoma
Yhdistyksiin keskittyvän tarkasteluni pääasiallinen tulos on kuitenkin se, että nimenomaan uudet
yhdistystoiminnan muodot merkitsevät silloittavan eli sosiaalista pääomaa lisäävän luottamuksen
(bridging trust) kasvua. Juuri erilaiset harrastus- ja elämäntapayhdistykset jne. ovat erilaisista
lähtökohdista peräisin olevia ihmisiä yhdistäviä ja samalla luottamusta muihin ihmisiin tukevia
yhdistyksiä. Tässä suhteessa yhdistyskentän muutos on ollut suotuisa ajatellen suomalaisen
yhteiskunnan sosiaalista toimivuutta. Samalla ne epäilemättä merkitsevät arvokasta panosta
suomalaisen talouselämän sujumiselle luomalla selkeitä markkinasegmenttejä. Niiden hyödyllisyys
hyvän hallinnon tukijana sen sijaan on epäselvä.
Ensinnäkin jäsenten siteet harraste- ym. yhdistyksiin ovat tutkimusten mukaan keveitä eivätkä niitä
enää kannattele poliittis-moraaliset yhteiskunnalliset näkemykset. Pikemminkin jäsensiteet