Lataa PDF - Sitra

SUOMALAINEN KANSALAISYHTEISKUNTA JA
YHTEISKUNNALLISET MUUTOSTRENDIT 1990-LUVUN
LOPULLA
Kaj Ilmonen
Jyväskylän yliopisto, sosiologian laitos
TIIVISTELMÄ
Kansalaisyhteiskunnan instituutioiden eli olemassa olevien ajatus- ja toimintatottumusten sekä
sosiaalisten, kulttuuristen (systeemisten; esim. ammattien arvostuksen hierarkia), ajallisten ja
tilallisten rakenteiden jäykkyyden aste on ratkaiseva tekijä kansalaisyhteiskunnan kyvyssä uusintaa
itseään ja saada aikaan muutoksia niin taloudessa kuin julkishallinnossakin. Ajatuksena on se, että
yhtäältä vahvoiksi rakenteiksi ja instituutioiksi jähmettynyt sosiaalinen aines on taloudellista
uudistumiskykyämme suosivan muutoksen jarru tai pahimmassa tapauksessa jopa sen este.
Toisaalta kyseinen sosiaalinen aines on myös taloudellisen menestyksemme lähtökohta. Milloin
olemassa olevat rakenteet ja instituutiot toimivat muutoksen esteinä, milloin taas ne ohenevat ja
avautuvat muutokselle ja toimivat sen ponnahduslautana, riippuu historiallisesta tilanteesta. Tämä
määrittää sen, miten sitovia olemassa olevat instituutiot ja rakenteet ovat.
Suomessa asetelma oli se, että 1950- ja 1960-lukujen nopea kehitys teollisuusyhteiskunnaksi muutti
radikaalisti siihen asti vallalla olevia agraarisia rakenteita sekä ajatus- ja toimintatapoja. Se näkyi
mm. koulutusjärjestelmän, sosiaalisen lainsäädännön ja sukupuolten suhteiden arkisina muutoksina.
Teollistuminen ei kuitenkaan murentanut kaikkia sosiaalisia, kulttuurisia ja aikaan kytkeytyviä
rakenteita. Luokkarakenne säilyi, mutta muodoltaan muuttuneena. Sukupuolirakennekin pysyi
entisellään, kun naisten palkkatyöläisyys yleistyi ja vahvisti perinteistä kotitalouden roolijakoa.
Aikarakenne sai niin ikään entistä pysyvämmän muodon kahdeksantuntisen työpäivän ja 40-
tuntisen työviikon vakiintumisen myötä jne. Tilarakenne sen sijaan asettui uusiin uomiin, kun
väestö muutti joukkomittaisesti maalta kaupunkien lähiöihin ja Suomesta Ruotsiin.
Vaikka 1960-luvun muutoksessa oli paljon rakenteellista pysyvyyttä, teollistumisen myötä
kansalaisyhteiskunta ja sen arki muuttuivat perustavasti. Tuotantosuhteen varaan rakentuneet
poliittiset ja ammatilliset liikkeet vakiintuivat. Samalla ne loivat valtion tasolla uudenlaisen
instituution, tulopoliittisen neuvottelumekanismin, jonka myötä kehittyi hyvinvointivaltio. Samaan