Lataa PDF - Sitra

Suomen julkisen hallinnon rakenne on muuttunut 1980- ja 1990-luvuilla voimakkaasti.
1980-luku oli poikkeuksellisen voimakkaan kasvun vuosikymmen ja 1990-luku
uudelleenorganisoinnin ja tasaantumisen vuosikymmen. Julkisessa toiminnassa
työskentelevien työntekijöiden määrä on kasvanut kahdessa vuosikymmenessä vuoden
1980 jälkeen noin 40 prosenttia. Vuonna 2002 julkisella sektorilla työskentelevien
lukumäärä oli noin 596 000 henkeä, mikä on noin neljännes työllisestä työvoimasta.
1960-luvun alussa osuus oli vähäinen, alle 10 prosenttia. Julkisten palvelujen osuus koko
kansantalouden tuotannosta oli 2000-luvun alussa noin 18 %.
Kun julkisen palvelutuotannon osuus kasvoi 1980-luvulla nopeammin kuin koko
kansantalous keskimäärin, tuli julkisen sektorin uudistamisesta ja tuottavuuden
lisäämisestä välttämätöntä. Niinpä vuoden 1987 jälkeen valtionhallinnossa on otettu
käyttöön markkinaperiaatteita, virastoja on liikelaitostettu, yhtiöitetty ja yksityistetty. Sen
seurauksena budjettirahoitteisen virkemiehistön määrä on supistunut 1980-luvun lopun
korkeimmalta tasoltaan noin 40 %. Kunnallishallinnossa, jossa pääosa Suomen julkisesta
hallinnosta sijaitsee, markkinaehtoistamista ei ole paljonkaan sovellettu.
Kunnallishallinnon henkilöstön lukumäärä on pysynyt vakaana. Vuonna 1985
kunnallishallinnossa oli 404 000 työntekijää ja vuonna 1990, Holkerin hallituksen
uudistusten jälkeen luku oli noussut jo 434 000:een. Lamavuosina henkilöstön määrä
aleni, sillä vuonna 1995 henkilöstö oli laskenut 394 000:een, mutta vuonna 2000
työntekijöiden määrä oli palannut 416 000:een ja vuonna 2002 luku kasvoi jo 423
000:een.
Vaikka hallitukset ovat edistäneet vaihtoehtoisten palvelumuotojen kehittämistä,
yksityisen sektorin rooli julkisten palvelujen tuotannossa on edelleen hyvin vähäistä.
Vuonna 2000 terveydenhuoltopalveluiden tuotannosta (noin 7 miljardia euroa) julkisen
sektorin osuus oli noin 81 %, kolmannen sektorin osuus 3% ja yritysten osuus 16 %.
Sosiaalipalveluista kuntien osuus oli vuonna 2000 noin 78 prosenttia, voittoa
tavoittelematon sektori tuotti lähes 17 % ja yritykset noin 5 %. (Terveyspalvelut 2002, 6;
Sosiaalipalvelut 2002, 3.)
79