Lataa PDF - Sitra

alhaalta tulevan ja verkostoituvan hallinnan suuntaan, vastuujärjestelmät on pidettävä
selkeinä ja ne on määriteltävä tarkoin.
5. Poliittisten instituutioiden ulkoisia siteitä ja ohjauksen säätelyä tulee kehittää
läpinäkyväksi ja ohjaus tulee rajoittaa vain keskeisiin kysymyksiin, jotta markkinat ja
kansalaisyhteiskunta voivat uudistua omaehtoisesti ja säilyttää uudistumiskykynsä.
6. Valtioneuvoston ja pääministerin informaationhankintakapasiteettia on vahvistettava
kehittämällä uusia informaatioyhteyksiä ja lisäämällä ulkopuolisen, virkamiesportaasta
riippumattoman asiantuntemuksen käyttöä. Se tukee ulkoisen tilivelvollisuuden ja
vastuujärjestelmien toimivuutta.
4.2 Julkisen sektorin hallintopolitiikka
Rakenteelliset muutokset
Julkisen hallinnon uudistaminen oli Suomen 1990-luvun taloudellisen menestyksen
keskeisistä edellytyksistä. Hallinnon uudistuksia on toteutettu Suomessa pitkäjänteisesti
ja pitkän aikavälin strategiaan perustuen, vaikka hallitusten painotuksissa onkin ollut
eroja. Olen aiemmin tunnistanut tuossa strategiassa seuraavat osat: 1) kansallinen
yksimielisyys uudistuksen linjauksista, 2) yli hallitusten ulottuva jatkuvuus, 3) poliittisen
ja ammatillisen johdon kiinteä yhteistoiminta ja vuorovaikutus, 4) hallinnon
uudistusalueiden keskinäinen koordinaatio ja 5) pitkän aikavälin tavoitteiden
asettaminen. (Tiihonen 2000, 30.) Pitkäjänteisyys on tuottanut tuloksia, mutta toisaalta se
on osoittanut, että uudistamista ei voida keskeyttää. Se on jatkuvaa toimintaa.
1980-luvun lopulla käynnistynyt julkisen sektorin pitkäjänteinen uudistamistyö on
tukenut Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn turvaamista. Julkisen hallinnon
onnistuneiden uudistusten ensimmäinen edellytys oli uudistusten käynnistäminen
keskitetyn ohjausmallin pohjalta. Valtiovarainministeriö kytki hallintopolitiikan
linjaukset, organisaatiorakenteiden, ohjausjärjestelmien, henkilöstöhallinnon sekä
finanssihallinnon uudistukset laaja-alaisiksi uudistusohjelmiksi. Onnistuneen
75