Lataa PDF - Sitra

poliittiseen päätöksentekoon. Myös hallitusten kannalta korporatiivinen hyvinvointimalli
on ollut toimiva, sillä se on turvannut vakauden EMU-oloissa. On muistettava, että
EMU:n alijäämäsäännöt ovat asettaneet aiempaa tiukemmat ehdot kansallisen
päätöksenteon kautta ja julkisin verovaroin rahoitettaville julkisille hyvinvointietuuksille,
mistä syystä hallituksen rooliin finanssi- ja työmarkkinapolitiikan koordinoijana
kohdistuu aiempaa suurempia kapasiteettivaatimuksia. Hallitukset ovat tähän mennessä
kyenneet sopeuttamaan julkisen talouden alijäämäsäännöksiin, pitämää inflaation kurissa
ja säilyttämään poliittisen ja taloudellisen vakauden. Ansio siitä kuuluu suurelta osin
suomalaiselle sopimusyhteiskunnan perinteelle.
Palaan nyt Ilkka Heiskasen luonnehdintaan suomalaisen hallintajärjestelmän ja erityisesti
julkisen hallintajärjestelmän keskeisistä piirteistä. Ensimmäisessä luvussa toin esille neljä
piirrettä. Kaikki ne johtuvat kansainvälisen järjestelmän perustavanlaatuisista
muutoksista joko siihen sopeutumisen tai perinteisiin toimintamalleihin takertumisen
kautta. Kansainvälisen talouden kehitys on vaikuttanut yhteiskunnan hallinnan
superideologioihin vähemmän kuin hallitsemisen käytäntöihin. Heiskanen nosti
hyvinvointivaltion superideologian pilareiksi 1) taloudellisen kasvun ideologian, 2)
julkisen sektorin hyvinvointitehtävien laajentamisen ja kehittämisen ideologian, 3)
alueellisen tasaisen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen ideologian ja 4)
edustuksellisen ja osallistuvan demokratian kehittämisen ideologian. (Heiskanen 1977,
46.)
Mikä on superideologioiden kohtalo 2000-luvun alussa? Pasi Saukkosen mukaan 1900-
luvun lopulla taloudellisen kasvun ideologia muodostui eräänlaiseksi
”metasuperideologiaksi”, jonka alle muiden ”superideologioiden” oli asetuttava tai jonka
kanssa ne eivät ainakaan missään tapauksessa saaneet joutua ristiriitaan. Tämä ohjasi
myös suomalaista integraatiopolitiikkaa. (Saukkonen 2003.) Saukkosen analyysi saa
tukea tämän tutkimuksen tuloksista.
Kiinnitän tässä yhteydessä huomion ainoastaan Heiskasen neljänteen elementtiin eli
edustuksellisen ja osallistuvan demokratian kehittämisen periaatteeseen. Sitä on
71