Lataa PDF - Sitra

periaatepäätöksessään ”Laadukkaat palvelut, hyvä hallinto ja vastuullinen
kansalaisyhteiskunta” (1998).
Hallintoasioista vastaava ministeri Jouni Backman sanoi, että hallituksen uudistusten
tavoitteena oli hallinnon rakenteita, ohjausta ja rahoitusta eriyttämällä luoda keskitetyn
valtion tilalle muodostuneen, aiempaa hajautuneemman ja eriytyneemmän valtioyhteisön,
ohjaamiseen selkeitä poliittisia linjauksia. ”Valtioyhteisön eri osissa noudatetaan erilaisia
arvoja ja periaatteita. Hyvän hallinnon arvot ovat tärkeitä perinteisissä valtion
hallinnollisissa tehtävissä sekä peruspalveluita tuotettaessa. Muita julkisia palveluja
tuotettaessa korostetaan asiakaslähtöisyyttä ja muita palvelutoiminnan arvoja. Valtion
tuotannollisten ja liiketoiminnallisten tehtävien hoidossa seurataan liiketoiminnan
arvoja.” (Backman 1998, 3-4). Tavoitteena oli, että hallinnollisille tehtäville,
palvelutehtäville ja liiketoiminnoille luotaisiin omat, näihin tehtäviin soveltuvat
organisaatio-, ohjaus-, toiminta- ja rahoitusperiaatteet.
Eriytyneen valtioyhteisön käsite oli periaatepäätöksen merkittävin uutuus. Toinen
periaatteellisesti tärkeä linjaus koski kansalaisyhteiskunnan omavastuun korostamista,
sillä päätöksessä tunnustettiin rajat valtion mahdollisuudelle hoitaa laajoja tehtäviä.
Backman sanoi, että ”valtion on luotava edellytykset kansalaisten ja heidän
organisaatioidensa omaehtoiselle toiminnalle tilanteessa, jossa valtion on keskityttävä
kansalaisten hyvinvoinnin ja elinkeinoelämän toimintaedellytysten kannalta
keskeisimpiin asioihin.” (Backman 1998, 3).
Korostaessaan perheen merkitystä ja yksilön vastuuta sekä tuodessaan esille myös
markkinatoimijoiden osuuden julkisten palvelujen tuotannossa hallinnon kehittämisen
linjapäätös edusti – vaikkakaan ei yhtä korostetusti kuin Ahon hallitus – tutkijoiden
luonnehtimaa welfare mix tai welfare pluralism -ajattelua. Ajattelu on kehitetty
koskemaan sosiaalipolitiikka, mutta se soveltuu kaikkeen julkisen toimintaan. Siinä
painotetaan valtion mahdollistavaa (the enabling state), ei välttämättä palveluja itse
tuottavaa roolia. (Anttonen & Sipilä 1993, 437-439.) Hallinnon kehittämisohjelma jäi
kuitenkin enemmänkin puheen ja tavoitteiden tasolle kuin siirtyi konkreettisiksi
65