Lataa PDF - Sitra

osaamme hoitaa suljettujen talouksiemme rakennemuutosta omilla ehdoillamme ja siten,
että hallintokoneiston uudistuminen tukee koko yhteiskunnan sopeutumista ja
uudistumista. Rakennemuutos koskee myös koko hallintokoneistoa. Toisaalta on
kysymys suljetulle sektorille ominaisen tuottavuusreservin purkamisesta.” (Temmes
1987a, 8-9.) Budjettipäällikkö Raimo Sailas vaati hallitusohjelmaan vedoten
taloushallintoon tulosvastuuta, tehokkuutta ja taloudellisuutta: ”Muutoksen tuulet eivät
vielä ole pahemmin häirinneet julkisen hallinnon rauhaa.” (Sailas 1988). Hallinnon
kehittämisestä vastanneen valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Juhani Kivelän
mukaan ”kansalaisilta ja kansainvälisistä lähteistä suorastaan tulvii vettä hallinnon
uudistuksen myllyihin. Nämä virtaukset ovat niin voimakkaita, etteivät mitkään
säilyttäjien padot pysty niitä pidättämään.” (Kivelä 1989, 3). Alivaltiosihteeri Keinänen
ennakoi muutosten vaikuttavan poliittisen ja ammatillisen virkamiesjohtamisen välisiin
suhteisiin ja synnyttävän kritiikkiä teknokraatteja kohtaan, mistä syystä hän sanoi
uudistusten voivan onnistua vain vahvistamalla poliittisesti vastuunalaisen ministerin
mahdollisuuksia ohjata keskushallinnon virastoja ja käyttää niitä harkintansa mukaan
poliittisten päätösten valmistelussa. ”Sanottakoon selväkielisesti sekin, että
uudistuspaketin niillä osilla, jotka antaisivat virastoille lisää omaa liikkuma-alaa ja
toimintaedellytyksiä, on tuskin etenemisen mahdollisuuksia, jollei ministerien asemaa
tarkoittamaani tapaan vahvisteta.” (Keinänen 1987, 7).
Hallitusohjelma ei edustanut byrokratiavastaista linjaa eikä selkeätä markkinaohjauksen
ideologiaa. Hallitus nosti tulosohjauksen ja -johtamisen perinteisen suunnittelun ja
suunnitteluajattelun moderniksi tulkinnaksi. (Ks. Myhrman 1989, 10-13; Taipale 1988, 7-
9; Heikkinen 1989, 8-9.) 1980-ja 1990-luvun taitteessa tulosohjauksesta muodostui
hallinnon kehittämisen uudistusaallon keskeisin iskusana. Virastojen tuli siirtyä
tulosohjaukseen ja uuteen budjetointiin vuosina 1990-1995. Järjestelmä oli käytössä
vuoden 1995 budjetista alkaen. Uudistus edellytti sektorisuunnittelujärjestelmien
lakkauttamista. (Ks. Palvelevampaan hallintoon 1990, 19-26.)
Virastojen johto-organisaatiouudistus oli tulosohjauksen rinnalla hallituksen toinen suuri
uudistus. Asiaa valmisteltiin johto-organisaatiotoimikunnassa, joka esitti keskusvirastojen
56