Lataa PDF - Sitra

kehittäminen ministeriöpainotteiseksi, tuottavuus, raamiohjaus, liikkeenjohdollinen ote
johtamiseen, yhden luukun periaate, uudelleenkohdennus, valtioneuvoston strateginen
johtaminen ja liikelaitosuudistus (Holkeri 1987, 4-5).
Hallitus käynnisti hallinnon uudistamishankkeita kokoamalla edellisen hallituksen aikana
valmisteltuja uudistuksia laajaksi uudistuspaketiksi ja pani niitä toimeen ilman
uudenlaista retoriikkaa.
Hallinnon kehittämisestä vastaavat virkamiehet huomasivat hallitusohjelman muuttavan
hallintoa. Vs. virastovaltuutettu Markku Temmeksen mukaan ”poliittinen päättäjä ei
meillä ole ollut tähän saakka riittävästi kiinnostunut hallintokoneiston organisoinnin ja
toimintatapojen periaatteista eli siitä miten hallintokoneisto hoitaa sille uskotut tehtävät.
Poliittinen päättäjä ei toisin sanoen ole ollut kiinnostunut hallintokulttuurista. Se on
mielletty virkamiesten asiaksi.” (Temmes 1987a, 9). Sekä ministerit että virkamiehet
tulkitsivat periaatteiden luovan uudenlaisen hallintokulttuurin ja muuttavan hallinnon
syvärakenteita (Temmes 1987b, 12-19; Kanerva 1987 b, 3; Wahlroos 1987, 12-13;
Keinänen 1987, 4; Temmes 1987a, 9-10). Hallituksen sanottiin ohjastavan Suomea
byrokraattisesta hallintokulttuurista teknokraattiseen ja palveluorientoituneeseen
hallintokulttuuriin, joka motivoi henkilöstöä. Siihen tarvitaan uudenlaista
henkilöstöjohtamista. (Temmes 1987b, 17-18.) Ministeri Kanervan mukaan
”hallintokulttuurin muutos palvelukulttuuriksi vienee vuosikymmenen.” (Kanerva 1978b,
3). Kansliapäällikkö Bror Wahlroosin mukaan julkisessa hallinnossa on siirryttävä
rakennesisältöjä korostavasta kulttuurista arvosisältöjä korostavaan kulttuuriin, jota
suomalaisissa yrityksissä tavoitellaan. 42
Toisessa yhteydessä Temmes sanoi, että ”Heikki Ylikankaan väite, että myös
hallintokoneiston on sopeuduttava kansainvälisen taloudellisen kehityksen asettamiin
vaatimuksiin, on ehkä liioiteltu. Perätön se ei ole. Olennaista onkin, missä määrin me
42 Wahlroos 1987, 15. Wahlroosin mukaan hallinnossa perinteisesti ongelmat on ratkaistu
”standardisoimalla. On ”kehitetty rakennetta”. Tyypillisiä ovat kaikkea toimintaa ohjaavat säännöt, ohjeet,
toimenkuvaukset, tarkat valta- ja vastuurajojen määrittelyt, käsikirjat, kirjalliset tiedotteet, tarkat budjetit ja
muotovirheiden armoton sanktiointi.”
55