28.02.2015 Views

Lataa PDF - Sitra

Lataa PDF - Sitra

Lataa PDF - Sitra

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

Pentti Puoskari ajoittaa talouden rakennemuutosdiskurssin päättymisen ja siirtymisen<br />

hyvinvointivaltion arvopohjaan ja sosiaalisiin kysymyksiin vuoteen 1999,<br />

presidentinvaalien vaalikampanjan ajankohtaan. Puoskari kutsuu käännettä<br />

hyvinvointiyhteiskunnan vastaiskuksi. (Puoskari 2002, 171-177.) Sen käynnistäjänä hän<br />

pitää presidenttiehdokas Tarja Halosta. Kansa hyväksyi vastaiskun valitessaan Halosen<br />

presidentiksi. Myös syksyn 2000 kunnallisvaalit käytiin hyvinvointivaltion puolustamisen<br />

merkeissä ja hyvinvointidiskurssi voitti vaalit rakennemuutosdiskurssin sijasta. Kun<br />

äänestäjät eivät pitäneet Lipposen johtamia sosialidemokraatteja hyvinvointipolitiikan<br />

kannattajina, sosialidemokraatit menettivät ääniä. Sen seurauksena hallitus lisäsi<br />

hyvinvointipoliittisia äänenpainoja. Julkisuus puolestaan leimasi hyvinvointipolitiikan<br />

jakopolitiikaksi ja populismiksi. Aiheesta syntyi mielenkiintoinen keskustelu<br />

lehdistössä. 33<br />

Lipposen laajapohjaiset hallitukset olivat uudistushenkisiä ratkaisuja, sillä ne tähtäsivät<br />

Suomen talouden ja yhteiskunnan sopeuttamiseen kansainvälisen talouden<br />

rakennemuutokseen. Vain todella vahva hallitus kykenee rikkomaan vakiintuneita<br />

institutionaalisia asetelmia. Holkerin hallituksen alkuvaiheessa rakennemuutoksen<br />

tarvetta ei vielä yleisesti ymmärretty. Hallitukselta puuttui selkeä uudistusohjelma. Ahon<br />

hallituksella oli kovia tavoitteita, mutta muutospyrkimykset kaatuivat hallituksen<br />

kapeapohjaisuuteen. Lipposen hallitukset viimeistelivät integraatioratkaisut ja<br />

valtiosääntöuudistuksen, mutta laajapohjaisuutensa johdosta hallitus ei voinut puuttua<br />

saavutettujen etujen rakenteisiin, sillä se oli kiinni moniulotteisessa vakiintuneiden etujen<br />

ja valta-asemien verkostossa. 1990-luvun puolivälin kriisitilanteessa se leikkasi julkisia<br />

menoja, edisti markkinamekanismien toimivuutta ja loi edellytyksiä pääomien<br />

tehokkaalle käytölle. Mitä kiivaammaksi talouden kasvu kehittyi ja mitä pitempään<br />

rakenteellinen työttömyys jatkui ja tasaisen tulonjaon tavoitteista jouduttiin luopumaan,<br />

sitä tiukemmaksi kävi suurten rakennemuutosten vastarinta. Lipposen toinen hallitus<br />

33 Ks. esimerkiksi Sipposen haastattelu 2001. Sipposen mukaan suhteellisen köyhyyden lisääntyminen ja<br />

tuloerojen kasvu osoittaa hyvinvointiyhteiskunnan rappeutumista ja jopa edistettyä rappeutumista. ”Jos<br />

maamme köyhimpien kansalaisten ottamista mukaan muiden nauttimaan taloudelliseen kasvuun sanotaan<br />

populismiksi ja jakopolitiikaksi, niin maassamme tarvitaan lisää populismia ja lisää jakopolitiikkaa. Ehkäpä<br />

tarvittaisiin ravakkaa rabulismiakin. … Rikkaat rikastukoot, jos köyhilläkin menee paremmin” Ks. myös<br />

Arola 2000.<br />

49

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!