Lataa PDF - Sitra

siten eurooppalaiseen hallintajärjestelmään, irtautuminen perinteisestä valtiollisesta
säätelystä ja markkinoiden hyväksyminen sosialidemokraattien liittolaiseksi taistelussa
tasa-arvon puolesta. Lipponen totesi nöyrtyneensä ymmärtäessään murroksen syvyyden:
”Kaikki vanhat sisäiset asetelmat ja suhtautumistavat muuhun yhteiskuntaan, muihin
puolueisiin on jätettävä taakse. … mikään muu kuin nöyrtyminen muutoksen edessä ei
auta.” 18 Uudistukset olivat välttämättömiä, sillä hyvinvointivaltio ja sosialidemokratia
olivat 1990-luvun alussa kriisissä. 19
Lipposen I hallituksen institutionaalisen hallitsemismallin ytimessä oli kaksi asiaa.
Oleellisinta oli yhteistyö työmarkkinajärjestöjen kanssa ja osallistuminen Euroopan
taloudelliseen yhteistyöhön. Hallitus lupasi hoitaa työelämän kysymykset
kolmikantapohjalta konsensuksen hengessä. Yhteistyö mainitaan ohjelmassa yhdeksän
kertaa. Hallitus ilmoitti toimivansa ”yhteistyön ja luottamuksen vahvistamiseksi koko
yhteiskunnassa, erityisesti työmarkkinaosapuolten ja etujärjestöjen kanssa.” Kun hallitus
ilmoitti vahvistavansa parlamentaarista hallintoa, se palasi perinteiseen institutionaaliseen
konsensuspolitiikkaan (Uimonen 1996).
Hallituksen nimittäminen palautti työmarkkinoille rauhan ja talouden vakaus palautui.
Pääosan työelämän ratkaisuista hallitus teki yhteisymmärryksessä työmarkkinajärjestöjen
kanssa. Joissakin tapauksissa se teki yksipuolisia ratkaisuja ja joskus joutui taipumaan
järjestöjen lakkouhkausten edessä. Työnantajajärjestöjen mukaan ”kolmikantainen
neuvottelumekanismi ei voi toimia, jos tiedetään etukäteen, että lakon uhalla saavutetaan
joka tapauksessa parempi tulos kuin neuvottelemalla.” 20 Kolmikantamallia arvosteltiin
myös hallituksen sisällä. Vasemmistoliiton ministeri Terttu Huttu-Juntusen mukaan
”mikäli tässä maassa halutaan harjoittaa parlamentarismia, niin ay-liike on pidettävä
erillään poliittisesta päätöksenteosta. 21 Ministeri Norrbackin mukaan mikään hallitus ei
voi harjoittaa talouspolitiikkaan etujärjestöjen ehdoilla ja lyhytnäköisen egoismin
18 Demari 5.6.1990 ”Tavoiteohjelma yhä levällään”.
19 Demari 7.6.1990. ”Haastaja Lipponen: ’Liberalismille kyllä, Paasio’”.
20 HS 10.5.1996. ”Työnantajat: Ay-liike selätti hallituksen. ” (Johannes Koroman lausunto)
21 STT 30.4.1996. ”Huttu-Juntunen: Hallituksen ei pidä taipua etujärjestöjen edessä. ”
45