Lataa PDF - Sitra

valtiosääntöuudistuksia ja siirtymistä kohti parlamentaristista hallitsemismallia.
Presidentti Ahtisaari halusi jarruttaa presidentin ulkopoliittisten oikeuksien supistamista,
mutta kun eduskuntaryhmät ottivat valtiosääntöuudistuksessa aiempaa vahvemman
johtoroolin, Ahtisaaren oli peräydyttävä.
Hallitus uudisti poliittisen johtamisen institutionaalisia puitteita valtioneuvostossa
vähentämällä valtioneuvoston yleisistunnossa ratkaistavien asioiden määrää oleellisesti.
Kun pieniä asioita siirrettiin valtioneuvoston jäsenten kollegiaalisesta yleisistunnosta
ministeriöissä ratkaistavaksi, ministerit saattoivat keskittyä periaatteellisiin
linjapäätöksiin ja strategisiin asioihin. Muutos ilmenee eräistä luvuista. Kun
valtioneuvosto vuosina 1986-1989 päätti keskimäärin 2300 asiaa vuodessa, vuonna 1991
päätöksiä tehtiin enää 1792, vuonna 1993 määrä aleni 1281:een ja vuonna 1994 noin
800:aan. Tuolloin astui voimaan uusi yleisistunnon ja ministeriöiden välistä
toimivaltajakoa koskeva hallitusmuodon 40 §. Valtioneuvoston päätöksenteon
uudistaminen oli tärkeä poliittisen hallinnan institutionaalinen uudistus, jota oli yritetty
vuosikymmeniä, mutta ilman tulosta. Ahon hallitus ajoi sen lopulta läpi.
Paavo Lipposen hallitukset
Paavo Lipposen hallitukset (I hallitus 1995-1999 ja II hallitus 1999-2003) edustivat
paluuta Holkerin hallituksen poliittisiin asetelmiin, sillä SDP ja Kansallinen Kokoomus
muodostivat hallituksen kantavan rungon. Koska SDP oli käynyt vaalit julkisten menojen
leikkausohjelmalla, jonka se katsoi vaativan kansallista yksimielisyyttä, se halusi kytkeä
Vasemmistoliiton ja Vihreät poliittiseen vastuuseen talouden raskaasta
tervehdyttämisestä. Laaja hallituspohja turvasi kansallisen yksimielisyyden. Lisäksi
ratkaisu häivytti hallituksesta aseveliakseliin viittaavia piirteitä, joita sosialidemokraattien
ja kokoomuslaisten yhteistyöhön aiempina vuosikymmeninä oli liitetty.
Lipposen sateenkaarihallituksen edustama rakenteellisen muutoksen ohjelma personoitui
pääministeri Lipposessa, SDP:n puheenjohtajassa, joka oli 1980-luvun lopulta saakka
vaatinut talouden, politiikan ja yhteiskunnan rakenteen muutoksia. Uuden
hallitsemismallin piirteisiin kuuluivat osallistuminen eurooppalaiseen integraatioon ja
44