Lataa PDF - Sitra

hallitsemismallin rakenteellisiin teemoihin. Hän pyrki puolustamaan presidentin joitakin
valtaoikeuksia käynnissä olevassa valtiosääntöuudistuksessa, mutta siihen hänen
voimansa eivät riittäneet.( Ks. Tiihonen 1995, 24-27.)
Ahon hallituksen vaikeudet työmarkkinajärjestöjen kanssa johtuivat osaksi siitä, että
työmarkkinajärjestöjä lähellä olevat vasemmistopuolueet eivät olleet hallituksessa. Ne
eivät hyväksyneet konsensuksella rakennetun korporatiivisen mallin murtamista
yksipuolisilla päätöksillä. SAK oli valmis vastustamaan hallituksen halua irtautua
työmarkkinajärjestöjen vaikutusvallasta kaikin mahdollisin keinoin. Hallituksen
pyrkimykset myrkyttivät hallituksen ja työntekijäjärjestöjen väliset yhteistyösuhteet ja
hallitus joutui lopulta myöntämään epäonnistumisensa. Suljetun säännöstelytalouden
oloihin luotu talouden hallitsemismalli siirtyi tältä osin säröttä avoimen talouden aikaan,
mutta ei ilman taloudellisia ongelmia ja seurauksia. Työttömyys on niistä pahin ja
pysyvin.
Vaikka Ahon hallitus otti etäisyyttä konsensukseen työmarkkinapolitiikassa,
ulkopolitiikan alalla se ei kyseenalaistanut sitä. Niinpä hallitus tukeutui
konsensuspolitiikkaan myös tärkeimmässä poliittisessa päätöksessään, EU-jäsenyydessä.
Vaikka osallistuminen eurooppalaiseen integraatioon ei saanutkaan kansan jakamatonta
hyväksyntää, kaikki merkittävimmät puolueet ja etujärjestöt – mukaan lukien
ammattiyhdistysliike – hyväksyivät sen.
Ahon hallitus jatkoi Holkerin hallituksen käynnistämiä valtiosääntöuudistuksia eli
hallitsemismallin institutionaalisia uudistuksia. Pääpaino oli presidentin sisäpoliittisten
valtaoikeuksien supistamisessa. Presidentin vallan parlamentarisointi eteni vaiheittain.
Ensimmäisessä vaiheessa siirryttiin suoraan kaksivaiheiseen kansanvaaliin ja toisessa
vaiheessa (Holkerin hallitus) riisuttiin presidentin valtaoikeuksia. Liittyminen Euroopan
unioniin tarjosi siihen luontevan perustelun. Ahon hallituksen aikana luotiin tulkinta, että
johto Euroopan unionin päätöksentekoon osallistumisesta kuuluu pääministerille. Hänen
asemansa vahvistui. Seuraava askel otettiin, kun presidentin valtaa hallituksen
muodostamisessa ja lainsäädäntöprosessissa supistettiin. Presidentti Koivisto tuki
43