Lataa PDF - Sitra

Ahon hallitusohjelman makrotason linjaukset eivät olleet sen täsmällisempiä kuin
Holkerinkaan hallituksen tavoitteet. Hallitus sanoi pyrkivänsä ”parantamaan
markkinatalouden toimivuutta” uudistamalla elinkeinolainsäädäntöä elinkeinovapauden
pohjalta. Se suosi teollisuutta ja avointa sektoria sekä arvioi uudelleen julkisen vallan
asemaa elinkeinonharjoittajana. ”Valtionyhtiöiden omistussuhteiden muuttamista
selvitetään, jolloin vaihtoehtoina ovat toisaalta omistuspohjan laajentaminen ja toisaalta
kokonaisten yhtiöiden tai niiden osien siirtäminen ulkopuoliseen omistukseen.”
Poliittisen hallitsemisen kannalta Ahon hallituksen pysyvin institutionaalinen saavutus oli
Suomen liittäminen Euroopan unionin jäseneksi. Hallitusohjelmatasolla ovet jätettiin auki
erilaisille integraatiovaihtoehdoille, mutta pian nimittämisensä jälkeen hallitus huomasi
Euroopan talousalueen riittämättömäksi. EU-jäsenyys toteutui 1995.
EU-jäsenyyden vaikutukset ulottuivat suomalaiseen hallitsemismalliin pitkällä
aikavälillä. Vaikutukset olivat rakenteellisia, sillä hallitukset sitoutuivat EUlainsäädäntöön
ja eurooppalaiseen talous- ja yhteiskuntapolitiikkaan, EU:n määrittämään
sosiaalimalliin sekä eurooppalaisiin arvoihin. Osa kansallisen päätöksenteon piiriin
kuuluneista asioista siirtyi EU-tasolle. EU-jäsenyyden edellyttämissä
päätöksentekojärjestelmän muutoksissa omaksuttiin pääministerikeskeinen malli. Se nosti
pääministerin Suomen merkittävimmäksi poliittiseksi johtajaksi ohi presidentin. Näin
EU-jäsenyyden merkitys poliittiselle päätöksentekorakenteelle oli dramaattinen. Lisäksi
muutos tuli ulkoa: uudistukset eivät olleet hallituksen itsensä suunnittelemia, vaan
johtuivat integraatiosta.
Hallitus pyrki murtamaan politiikan institutionaalisia rakenteita ja pidäkkeitä, erityisesti
niitä, jotka ylläpitävät saavutettuja etuuksia. Pyrkimykset kohtasivat ankaraa vastustusta
jo heti hallituksen ensimmäisten toimintaviikkojen aikana. Kuukausi nimittämisensä
jälkeen hallitus sai vastaansa kaikkien ammatillisten keskusjärjestöjen yhtenäisen
rintaman valmistellessaan ensimmäisiä säästöpäätöksiä. Tilanteen periaatteellista
luonnetta kuvaa se, että ammatilliset keskusjärjestöt pitivät historiansa ensimmäisen
yhteiskokouksen asian tiimoilta ja asettuivat hallituksen suunnitelmia vastaan
41