Lataa PDF - Sitra

Poliittisen pohjan muutos ei heijastunut poliittisen hallitsemismallin valtiosääntötasoiseen
kehittämiseen. Jo kansanrintamahallitukset olivat käynnistäneet ensimmäiset varovaiset
valtiosääntöuudistukset presidentin valtaoikeuksien supistamiseksi ja
eduskuntakeskeiseen normaaliparlamentarismiin siirtymiseksi. Holkerin hallitus jatkoi
niitä. Askeleet olivat aluksi hitaita, mutta kun kaikki uudistukset yhdenmukaisesti
vahvistivat eduskunnan asemaa, väheni presidentin valta ja edellytykset
normaaliparlamentarismille ja keskitetyn hallinnan hajautumiselle syntyivät. Pääministeri
Holkerilla oli enemmän valtaoikeuksia kuin pääministeri Sorsalla.
Valtiosääntöuudistukset vahvistivat enemmistöparlamentarismia, sillä vanha valtiosääntö
ei sopinut ongelmitta hyvinvointivaltiolliseen hallitsemiseen. Valtiosäännön
määrittelemät verolakien määräenemmistösäännökset ja lepäämäänjättämismenettely
vaikeuttivat hallituksen pyrkimystä puuttua markkinoiden toimintaan ja ohjata
yhteiskunnallista kehitystä yksinkertaisella eduskuntaenemmistöllä. Kun hallituksen piti
hankkia kaikille vähänkään suuremmille uudistuksilleen opposition tuki,
enemmistöhallitukset törmäsivät nopeasti hallitsemisen rajoihin. Muutos toteutui vasta
Ahon hallituksen aikana vuonna 1992. Se oli välttämätöntä aiempaa nopearytmisemmälle
ja tehokkaammin kohdentuvalle hallitsemiselle ja enemmistöpolitiikalle. Hallitukset
saattoivat irtautua aiemmasta kompromissi- ja neuvottelupolitiikasta.
Holkerin hallitus edusti samaan aikaan muutosta (uusi hallituskoalitio) että
hyvinvointivaltiollisen hallitsemisen huipennusta, sillä hallitus jatkoi valtion ja julkisen
sektorin varaan rakentunutta uudistuspolitiikkaa ja korporatiivista hallitsemista, jossa ei
kyseenalaistettu työmarkkinapolitiikan ja hyvinvointipolitiikan kytkentää. Veroasteen
muutos ilmaisee trendin. Hallitus halusi alentaa veroja, mutta se nosti niitä. Veroaste oli
vuonna 1987 40,1 % ja vuonna 1991 se oli noussut jo 45,4 %:iin. Veroasteen nousu
johtui uusista hyvinvointipoliittisista uudistuksista.
Holkerin hallituksen merkittävin päätös oli osallistuminen EY:n suunnittelemaan
yhteismarkkina-alueeseen. Suomen poliittisissa piireissä oli jo 1980-luvun puolivälissä
39