Lataa PDF - Sitra

avoimuutta muutokseen sopeutumisessa, tieto- ja taitopanoksen kohoamista
tuotannontekijänä, siirtymistä valtiokeskeisyydestä yhteisöllisyyteen,
vapaaehtoistoimintaan, kuntien aseman lujittumista suhteessa valtioon sekä julkisen
sektorin tuottavuuden kohottamista, byrokratiaa purkamalla ja markkinahenkisyyttä
lisäämällä (Lipponen 1986, 42-47, 121, 80-81, 141-144). Hän totesi muun muassa:
”Siirtyminen uuteen rakennemuutosvaiheeseen on synnyttänyt kovia paineita muuttaa
politiikan päälinjaa ja vaihtaa sitä johtavat voimat” (mt., 172). Lipposen ajatusten
taustalla oli sosialidemokraattien sisäinen puheenjohtajakilpailu. Hän pyrki puolueen
johtoon irrottamalla puolueen perinteisestä uskosta valtion ohjauksen
kaikkivoipaisuuteen. Lipposen haasteena oli hyvinvointivaltiollinen hallitsemismalli.
(Lipponen 1988b, 408.)
Vaikka Holkerin hallitus rikkoi kansanrintamallitusten edustaman sisäpoliittisen
konsensuksen, uuden hallituksen pohja edusti tulopolitiikan keskeisiä kantajia eli ns.
asevelihengen poliittisia edustajia, sosialidemokraattista puoluetta ja kokoomusta. Uutta
poliittista asetelmaa ja hallitusmallia perusteltiin vahvalla konsensuksella. Se oli syntynyt
sodan aikana ja kehittynyt sosialidemokraattien sodan jälkeisessä taistelussa ay-liikkeen
johdosta kommunistien kanssa. Asetelma sai 1950-luvulla Kekkos-vastaisen muodon ja
toistui vuoden 1956 ja 1962 presidentin vaaleissa sekä yöpakkasissa vuonna 1958. 1960-
luvun lopun tulopoliittiset sopimukset, 1970-luvun lopun niin sanottu Korpilammen
henki ja sen edustama yhteiskuntasopimusajattelu ilmentävät sitä, mutta myös
yhteishenkeä työmarkkinoilla. (Ks. Tarkka 2002, 11-15, 116-118.)
Holkerin hallituksen kokoonpanosta johtuen hallitus harjoitti tiivistä yhteistyötä
työmarkkinajärjestöjen kanssa. Se jopa kytki tulopoliittisia ratkaisuja budjettipoliittisiin
päätöksiin. Huolimatta puheesta hallitusta rakennemuutoksesta hallitus pitäytyi
säännöstelytalouden monissa institutionaalisissa syvärakenteissa. Yhteistyötä
etujärjestöjen kanssa hallitus sanoi tarvittavan hallitun rakennemuutoksen
toteuttamisessa. 15
15 Oppositio tulkitsi hallitun rakennemuutoksen edistävän rahan valtaa ja etujärjestöjen asemaa (Kääriäinen
2002, 244).
38