Lataa PDF - Sitra

kohti kansantaloudellisen rationaalisuuden ja julkisen talouden tasapainon määrittämää
hallintoa. Siirryttiin oikeusturvasta ja yksilön asemaa valtiota vastaan puolustavista
käytännöistä kollektiivispohjaisiin suunnitelmallis-rationaalisiin käytäntöihin.
Vaikka hallinto- ja yhteiskuntatieteellinen ajattelu ohjasi 1970- ja 1980-luvuilla yhä
vahvemmin hallintopolitiikan kehitystä, oikeustiede ei menettänyt asemaansa sen
perustana. Hallinnon päätöksenteko, organisaatiorakenteet (esim. Aaltonen 1981),
finanssihallinto (esim. Vesanen 1965; 1970; Tuori 1985) ja virkamiesten asema (esim.
Rytkölä 1978; Modeen 1987) määriteltiin lainsäädännössä. Niitä koskevassa
tiedonmuodostuksessa oikeustieteellisellä tutkimuksella oli edelleen johtava asema.
Poliittisen järjestelmän piirissä ei 1970- ja 1980-luvulla juurikaan keskusteltu
hallintopolitiikan regiimistä. Asioita valmistelevat virkamiehet kirjoittivat aiheesta
aktiivisesti ammattilehdissä. He eivät kytkeneet niitä hallinnon teoreettisiin taustoihin ja
niistä tiedeyhteisössä käytyihin kiistoihin tai valtion roolia koskevaan kansainväliseen
keskusteluun. Kuitenkin 1980-luku oli käänteentekevä ajanjakso hallintopoliittisten
linjausten ja hallintopolitiikan regiimin muodostumiselle. Julkisen sektorin menojen
supistaminen ja yhteiskunnallisen roolin kaventaminen olivat nousseet Ronald Reaganin
ja Margaret Thatcherin hallitusten talouspoliittiseksi tavoitteeksi 1980-luvun
alkupuolella. Yhdysvaltain ja Englannin hallitukset hakivat ensimmäisinä teollisuusmaina
ratkaisuja hyvinvointivaltion vaikeisiin rakennesopeutumisongelmiin arvioimalla
uudelleen julkisia menoja. Kun valtionvelan kasvu ja verokatto tulivat yhä useampien
teollisuusmaiden hallitusten eteen, hallitukset joutuivat arvioimaan uudelleen julkisen
sektorin tehtäviä ja etsimään tehokkaampia keinoja niiden hoitamiseen. Niissä
irrottauduttiin julkista sektoria siihen saakka määrittäneistä poliittisista sekä
talousteoreettisista ja -poliittisista malleista. Uudistukset herättivät aluksi ideologista
vastustusta, mutta saivat sittemmin laajempaa kannatusta. OECD:hen perustettiin 1980-
luvun lopulla julkisen hallinnon uudistuksia johtava yksikkö (PUMA).
Suomalainen hallinnon kehittämisen diskurssi pitäytyi pitkään kansallisissa perinteissä.
Se oli käytännöllistä ja kavahti yksityistämistä ja hallinnon teoreettispohjaista
34