Lataa PDF - Sitra

Juridisen tradition vaikutuksesta ja valtion suppeiden tehtävien johdosta valtionhallinnon
vakiintuneet organisaatiorakenteet olivat matalat ja hallinto toimi rootelipohjaisesti. Kun
hallinnon tehtävät kasvoivat, hierarkia lisääntyi. Näin hallinnon kasvu lisäsi
byrokraattisuutta. Juridisen hallintokonseptin täydentämistä tehokkuusnäkökohdilla
esittivät ensimmäiseksi hallintoon palkatut juristit (V. Merikoski, Jaakko Uotila ja Kauko
Sipponen). Organisaatioteoreetikkoja ja hallintotieteen edustajia hallintoon ryhdyttiin
palkkaamaan vasta 1970-luvulla.
2.2.2 Hallinnon kehityspiirteet kansanrintamahallitusten loppukaudella
Ensimmäisen kerran toisen maailmansodan jälkeen valtionhallinnon suurisuuntainen
uudistustyö käynnistyi pääministeri Paasion hallituskaudella. Eniten hallinnon perinteistä
organisaatiorakennetta ja toimintamallia muuttivat vuosikymmenen lopulta alkaen
perustetut julkisia hyvinvointipoliittisia ohjelmia toimeenpanevat keskusvirastot. Niiden
perustaminen vahvisti hallinnon keskushallintopainottuneisuutta ja keskitettyä ohjausta.
Tämä oli vastoin niitä periaatteita, jotka valtioneuvosto oli vuonna 1960 määritellyt
hallinnon kehittämisen tavoitteiksi (tehokkuus, oikeusturva ja toimivallan siirtäminen
alaspäin). 9 Valtionhallinnon keskitetyn kehittämisen periaatteelliset kysymykset
nostettiin esille 1970-luvun puolivälissä toimineessa valtion keskushallintokomiteassa. 10
Sen mietintö on kattavin yhtenäinen dokumentti hyvinvointivaltiollisesta hallinnon
diskurssista, jonka ytimessä oli rationaalisen, ylhäältä ohjatun suunnittelun ideologia. 11
Komitea uhrasi laajasti tilaa hallinnon kehittämisen tavoitteiden määrittelylle. Se mukaan
kehittämisen tavoitteet olivat hallinnon kansanvaltaisuus, oikeusturva,
suunnitelmallisuus, tasa-arvo, tehokkuus, taloudellisuus ja vaikuttavuus. (KM 1978:22,
128-135.) Komitean mukaan hallinnon pahin puute oli sen heikko poliittinen ohjattavuus.
Tilanteen korjaamiseksi ministeriöihin pitäisi asettaa poliittinen valtiosihteeri,
9 Valtioneuvoston päätös valtionhallinnon organisaation kehittämisestä 28.1.1960, VM no 21.01.1960.
10 Ks. keskustelu hallinnon kehittämisen periaatteiden kehittymisestä Vartola 1978.
11 Ks. hallinnon sisäisiä arviota kehittämisperiaatteista ja julkisen sektorin roolista Salminen 1984, 10-13,
Myhrman 1989, 10-13 ja Wahlroos 1987, 12-13 ja tutkija-arvioista Heiskanen 1977 sekä Tiihonen &
Tiihonen 1990.
30