Lataa PDF - Sitra

Työmarkkinajärjestöt muodostavat suomalaisen hallitusmallin toisen pilarin
hallitusvallan rinnalle. Järjestöt saivat tuon aseman jo 1940-luvulla, mutta varsinaisesti
niiden asema vakiintui vuonna 1968 solmitun tulopoliittisen sopimuksen myötä.
Sopimuksessa maan hallitus ja työmarkkinajärjestöt päättivät makrotasolla
palkankorotuksista sekä työelämän ja hyvinvointipolitiikan peruslinjauksista. Kun
työmarkkinajärjestöt osallistuivat kokonaistaloudellisen päätöksenteon sekä
hyvinvointipoliittisen lainsäädännön valmisteluun, (esim. Mikkola 1993, 231-237;
Kauppinen 1992) talouden ja yhteiskunnan ohjaus keskittyi. Kaikki palkkaratkaisut eivät
ole olleet keskitettyjä ratkaisuja, mutta siihen on yleensä tähdätty. Pisimmälle meneviä
ratkaisuja ovat olleet sellaiset, joissa tulopoliittinen päätöksentekojärjestelmä on sitonut
julkisten menojen peruslinjat, koko ammatillisen työvoiman tulonmuodostuksen ja
yritysten kustannusrakenteen puitteet usean vuoden aikajänteellä yhdeksi suureksi
kokonaisuudeksi. Talous- ja yhteiskuntapoliittinen päätöksenteko on osa
kokonaistaloudellisen mallin määrittämää kokonaisuutta. 8 Tulopolitiikan ja julkisen
sektorin hyvinvointipolitiikan yhdistäminen toisiinsa oli hyvinvointivaltiollisen
hallitsemismallin keskeisin oivallus.
Työmarkkinajärjestöjen päätöksenteon keskittyneisyys, työtekijöiden korkea
järjestäytymisaste sekä sopimusjärjestelmän moniportaisuus ja kattavuus
(keskusjärjestötasolta liittotasolle ja yritystasolle) turvasivat järjestelmän tehokkuuden
sekä poliittisen uskottavuuden. Tulopoliittinen päätöksenteko kytki vahvat
painostusorganisaatiot poliittiseen päätöksentekokoneistoon. Seppo Lindblomin (2002,
87-94) mukaan tulopoliittinen neuvottelujärjestelmä tarkoitti tosiasiassa
painostusorganisaatioiden valtiollistamista. Risto Sänkiahon mukaan tulopolitiikka siirsi
Suomen lopullisesti leiri-Suomesta organisaatio-Suomeen. Organisaatio-Suomessa etu- ja
painostusryhmät saivat virallisen aseman päätöksenteossa (Sänkiaho 1992, 20).
Tulopoliittinen sopimusjärjestelmä ei koskenut vain poliittisia valtasuhteita, vaan myös
yhteiskunnan mentaalisia rakenteita (korporatismista Helander 1978; 1977; Helander &
8 Yleiskuvaus tulopoliittisesta järjestelmästä erityisesti poliittisen hallinnan kannalta Myllymäki 1979. Ks.
myös Myllymäki 1979a, 286-296; Riepula 1975, 28-34; Tulopolitiikka 1976.
26