Lataa PDF - Sitra

Presidentin vahvan aseman kasvualusta sai tukea suomalaisesta autoritaarisesta
poliittisesta kulttuurista. Poliittisella kulttuurilla tarkoitetaan Almondin ja Verban (1968,
14-16) mukaan niiden inhimillisessä elämässä opittujen ja sukupolvelta toiselle siirtyvien
tietojen ja uskomusten, asenteiden ja arvojen kokonaisuutta, jotka koskevat politiikkaa ja
valtiollisia toimintoja sekä yhteisön jäsenten asemaa niissä. Jaakko Nousiaisen (1983, 8)
mukaan poliittinen kulttuuri on poliittisen järjestelmän kollektiivisen historian tuote.
Sodan jälkeinen kulttuuri korosti 1980-luvulla edelleen lujaa etäisauktoriteettia,
perinteistä ylhäältä ohjattua hallitsemistyyliä, lujan hallitusvallan ideologiaa sekä
suljettua ja persoonatonta, autoritaarista byrokratiaa. Kansalaiset hyväksyivät ”julkisen
hierarkian huipulle itsestään kaukana olevan yksinäisjohtajan, joka oli samalla kertaa
valtion symboli, ylin vallankäyttäjä ja käytännöllinen tehtävänsuorittaja” (mt., 13).
Koska pääosa vuoden 1966 jälkeisistä hallituksista oli keskustan ja sosialidemokraattien
varaan rakentuneita enemmistöhallituksia, joilla oli presidentin tuki ja joiden
muodostamisesta presidentti tosiasiassa vastasi, hallitusten parlamentaariset ja poliittiset
vastuumekanismit olivat heikot. Poliittisen hallitsemismallin keskeisistä oletuksista ei
paljon keskusteltu. Ne olivat pääosalle kansalaisista ja jopa poliittisesta eliitistä
tuntemattomia. Ne, jotka sen tunsivat, pitäytyivät virallisesti määritellyissä totuuksissa,
noudattivat institutionalisoituja sopivaisuussääntöjä, eivätkä puhuneet asioista
itsesensuurin tai suomettumisen takia julkisuudessa. (Vihavainen 1991.)
Vuoden 1966 jälkeisten sosialidemokraattien ja maalaisliiton/keskustapuolueen
hallitusten juuret palautuvat vuoteen 1937 ja tuolloin muodostettuun A. K. Cajanderin
niin kutsuttuun punamultahallitukseen. Sodan jälkeisiin hallituksiin nousivat ajoittain
myös kommunistit, jolloin hallituspohjaa kutsuttiin kansanrintamahallituksiksi.
Kommunistit olivat vaihtelevasti mukana hallituksissa myös vuoden 1966 jälkeen aina
1980-luvulle saakka, mistä syystä termejä kansanrintama ja punamulta käytettiin
rinnakkain. Hallituspohjan taustalla oli SDP:n ja Maalaisliiton/Keskustapuolueen halu
ylittää vuoden 1918 sodan rintamalinjat sekä rakentaa yhteistyötä ja kansallista
yksimielisyyttä. Maalaisliitto edusti maataloudessa toimivia ja sosialidemokraatit
22