Lataa PDF - Sitra

hallituksen toiminnassa. Painotan suomalaisen hallitsemismallin valtarakenteita ja
toimijoita sekä niiden keskinäisiä valtasuhteita. Lisäksi käsittelen hallitsemismallin
käytäntöä ohjanneita ideologioita, erityisesti ulkopolitiikan ja tulopolitiikan konsensusta
sekä vahvan valtion ja hyvinvointivaltion periaatteita.
Suomalaisen hallitsemismallin keskeiset valtasuhteet on määritelty perustuslaissa, mutta
hallitsemisen käytännöt ovat jatkuvasti muuttuneet, yleensä pitkien aaltoliikkeiden tavoin
(esim. Kastari 1977; 1969; Nousiainen 1980). Vaikka hallitusmuodon (1919) ja
valtiopäiväjärjestyksen (1923) määrittämä hallitsemismalli säilyi muuttumattomana
1980-luvun lopulle saakka, Suomen perustuslaki ei estänyt erilaisia poliittisia tulkintoja
hallitsemisen käytännöistä. Hallitusmuoto oli tulkinnoiltaan joustava, mutta kirjaimeltaan
muuttumaton ja vakaa. Muuttumattomuutta pidettiin sen keskeisenä piirteenä ja
vahvuutena. (Merikoski 1969.) Tulkintoja sen sisällöstä tekivät presidentti, eduskunta ja
tutkijat.
Valtiosäännön kulloisetkin tulkinnat heijastavat väestön sosiaalisia rakenteita ja niitä
ilmentäviä poliittisia voimasuhteista. Oleellisimmin valtiosäännön tulkintaan ja
poliittiseen hallitsemismalliin toisen maailmansodan jälkeen vaikuttivat sodan lopputulos
ja suurvaltasuhteet. Ne heijastuivat kaikkialle Eurooppaan. Saksan häviö ja Euroopan
suurpoliittinen jako Neuvostoliiton ja Lännen etupiireihin asettivat ulkoiset rajat pienten
valtioiden poliittiselle suvereniteetille ja poliittiselle vallankäytölle. Näin myös Suomi
joutui suuntaamaan poliittista toimintaansa Suomen ja Neuvostoliiton välillä solmitun
välirauhansopimuksen ja sittemmin Ystävyys ja Yhteistyö- ja Avunantosopimuksen
periaatteiden mukaiseksi ja sen kanssa yhteensopivaksi. Sopimusten tulkinta antoi
presidentille jo heti sodan jälkeen aseman, joka ylitti valtiosäännön normaalin
kirjaimellisen tulkinnan. (Kastari 1977.)
Toista maailmansotaa seurasi kylmän sodan aika, joka Suomessa tulkittiin vaaran
vuosiksi (Hyvämäki 1954), mikä tarkoitti Neuvostoliiton sekaantumista Suomen sisäisiin
asioihin. Neuvostoliitto pyrki nostamaan politiikan johtoon sodan ajan oppositiovoimia ja
tekemään sodan ajan poliittisista johtajista sotarikollisia. Siihen saakka syrjässä ollut
20