Lataa PDF - Sitra

Julkisessa hallintajärjestelmässä Heiskanen erottaa 1) varsinaisen poliittis-hallinnollisen
ohjausjärjestelmän, 2) julkisen, toteuttavan hallintajärjestelmän ja 3) yhteiskunnan
julkisen peruspalvelu- ja hyvinvointisektorin (mt., 17-19). Tässä tutkimuksessa en erittele
julkista hallitsemisjärjestelmää yhtä syvällisesti kuin Heiskanen. Kohdistan tutkimuksen
käytännön syistä poliittisen johtamisen rakennepiirteisiin ja julkisen sektorin
kokonaisrakenteisiin. Painotan valtionhallinnon muutoksia. Kunnallishallinnon ja
julkisten markkinatehtävien kehitystä en erittele.
Heiskasen määrittelemät julkisen sektorin hallintaperiaatteet – samoin kuin poliittisen
hallitsemisen periaatteet – soveltuvat tämän tutkimuksen lähtökohdaksi monestakin
syystä. Ensinnäkin 1970-luvun loppu on suomalaisen hyvinvointivaltion kehityksen
kypsä huippu. Toiseksi Heiskasen määrittely kytkee julkisen sektorin johtamisen ja
hallitsemisen yleiseen poliittiseen hallitsemiseen, markkinahallintaan sekä
kansalaisyhteiskunnan hallintaan. 2 Analyysi kattaa toiminnan kaikki ulottuvuudet ja alat.
Kolmanneksi Heiskasen määrittely kuuluu aikalaisdiskurssin piiriin, eikä se edusta
jälkikäteen esitettyä tutkijakeskustelua. Neljänneksi se perustuu kattavaan empiiriseen
tutkimusaineistoon, ei pelkästään hyvinvointivaltiota erittelevään teoreettiseen ja
kansainväliseen keskusteluun. Se kytkeytyy suomalaiseen julkisen sektorin hallitsemisen
aikalaistodellisuuteen. Viidenneksi Heiskasen analyysi on helppo sijoittaa hallitsemisen
ajalliseen jatkumoon. Heiskasen luonnehtimaa hallitsemismallia voidaan verrata
hyvinvointivaltiota edeltävän oikeusvaltiollisen hallitsemismallin perusoletuksiin.
Rajaan tutkimuksen ajallisesti 1980- ja 1990-luvuille. En tarkastele kautta yhtenäisenä
ajanjaksona, vaan jaan sen kahteen periodiin, joiden vedenjakajaksi sijoitan vuoden 1987.
Periodisointia perustelen sekä poliittisen hallitsemisen että hallintopolitiikan muutosten
avulla.
2 Heiskanen käyttää käsitettä hallintajärjestelmä. Se tarkoittaa ”kansalaisten mobilisoinnin ja resurssien
hankinnan ja kohdentamisen kautta yhteiskunnan ohjauksen osallistuvien ja tässä ohjaustoiminnassa
tavoitteiltaan, organisoitumisperiaatteiltaan ja toiminnan normiperustaltaan samankaltaisten instituutioiden
ja niiden puitteissa toimivien organisaatioiden muodostamaa kokonaisuutta.” (Heiskanen 1977, 16).
17