Lataa PDF - Sitra

poliittisten prosessien ja julkisuuden toimiessa välittäjinä. Kolmas näkökulma
tutkimuskohteeseen painottaa poliittisen hallitsemisen ja julkisen sektorin
hallintopoliittisten strategioiden kehitystä sellaisinaan kytkemättä niitä kansakunnan
muutoksen välineiksi pohtimatta hallitsemiskäytäntöjen ja hallintopoliittisten
strategioiden merkitystä tai muutosten syitä ja välitysmekanismeja. Tässä tutkimuksessa
painotetaan toista ja kolmatta näkökulmaa.
Poliittisella hallitsemisella ja poliittisella johtamisella tarkoitan tässä tutkimuksessa
toimeenpanovallan käyttämistä, sen institutionaalisten puitteiden määrittelyä sekä
poliittisen johtamisen yleisiä rakennepiirteitä. Painotan poliittisen järjestelmän
rakenteellisia muutoksia eli hallitusvallan institutionaalista kehitystä.
Julkisen sektorin hallintopolitiikalla tarkoitan julkisen sektorin organisatorisen ja
toiminnallisen kehittämisen yleisiä periaatteita, kehittämislinjauksia ja strategioita.
Yksityiskohtaisiin hallinnon muutoksiin en tässä paneudu.
Tarkastelen poliittista hallitsemista ja julkisen sektorin hallintopolitiikkaa yleisellä tasolla
sekä institutionaalisten järjestelmän, hallitsemisen kokonaisrakenteiden ja ohjauksen
rakenteiden muutosten kannalta. Ajallista ulottuvuutta tutkimus saa yksinkertaisesta
vertailusta Ilkka Heiskasen (1977) 1970-luvun lopun suomalaisen hallitsemismallin
analyysiin. Heiskanen nimittää poliittista hallitsemista ohjannutta ajattelutapaa
ohjausideologiaksi, millä tarkoitetaan sitä tapaa ja tyyliä, jolla julkisen järjestelmän eri
osien suhteet ja sen ohjaussuhde kollektiiviseen ja markkinaperusteiseen järjestelmään
järjestetään (mt., 21). Poliittisen hallitsemisen yleistä toimintalogiikkaa ja ohjauksen
ideologiaa Heiskanen kutsuu yhteiskunnan superideologioiksi. Ne määrittävät
sektorikohtaiset hallitsemisideologiat. 1970-luvulla hyvinvointivaltiollisen
superideologian osat olivat Heiskasen mukaan 1) taloudellisen kasvun ideologia, 2)
julkisen sektorin hyvinvointitehtävien laajentamisen ja kehittämisen ideologia, 3)
alueellisen tasaisen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen ideologia ja 4) edustuksellisen
ja osallistuvan demokratian kehittämisen ideologia. (Mt., 46.)
16