Lataa PDF - Sitra

Sen keskeiset osat olivat 1) taloudellisen kasvun ideologia, 2) julkisen sektorin
hyvinvointitehtävien laajentamisen ja kehittämisen ideologia, 3) alueellisen tasaisen
sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen ideologia ja 4) edustuksellisen ja osallistuvan
demokratian kehittämisen ideologia.
Hallitsemismalli oli valtiojohtoinen ja siinä valtiolla ja julkisella sektorilla oli tärkeä rooli
markkinoiden ja yhteiskunnan ohjaamisessa. Markkinat, yhteiskunta ja valtio eivät olleet
keskenään tasavertaisia toimijoita, sillä valtio sijoittuu näiden yläpuolelle markkinoita ja
yhteiskuntaa ohjaten, niiden toimintaperiaatteet ja instituutiot määritellen. Malli
tunnetaan hyvinvointipoliittisena, Pohjoismaisena tai Skandinaavisena mallina. Mallin
talous- ja yhteiskuntapolitiikkaa koskevat perusteet määriteltiin jo 1960-luvun alussa.
Malli perustui koneanalogiaan: Talouden ja yhteiskunnan oletettiin toimivan tehokkaasti
kuin kone, jos sitä vain käytetään oikein. Oli suunniteltava kokonaisvaltaiset ratkaisut,
päätettävä toimenpiteistä ja hallinnoitava toimeenpano. Suunnittelu ja hallinnointi
siirsivät päätösvallan poliittisilta elimiltä virkamiehille. Malli perustui teoriapohjaiseen
kasvuoptimistiin, uskoon yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen hallittavuudesta ja
mitattavuudesta kvantitatiivisesti ja formaalin mallin avulla. Mallin perusoletukset
joutuivat koetukselle ensimmäisen kerran öljykriisissä.
Hallitukset olivat tyytyväisiä rakentamaansa hallintokoneeseen, jota hallituspuolueet
osasivat käyttää omien tavoitteidensa ajamiseen. Isojen periaatteellisten uudistusten
kuoleutuessa uudistamisen ainoaksi etenemistieksi jäi teknisluonteinen tehostaminen ja
eteneminen hallinnon sisäisillä päätöksillä.
Poliittisen hallitsemisen kannalta vuosi 1987 nostetaan uuden hallitsemismallin
käynnistymispisteeksi, mutta ei kuitenkaan lopulliseksi rajapyykiksi. Tuolloin päättyi
pitkään jatkunut punamultahallitusten kausi. Vuonna 1987 asetettu Harri Holkerin
hallitus on ensimmäinen oire presidenttijohtoisen hallitsemisen päättymisestä ja
puolueiden pyrkimyksestä siirtyä parlamentaariseen demokratiaan perustuvaan
hallitsemiseen. 1990-luvulla oli helppo havaita, että Suomen poliittinen
hallitsemisjärjestelmä oli institutionaalisesti muuttunut dramaattisella tavalla. Siirtyminen
2