Lataa PDF - Sitra

53
Kansainvälisten sijoittajien huomion vangitseminen, heidän odotustensa herättäminen
sekä johtavien riskirahoittajien ja investointipankkien tuen saaminen ovat tulleet
tärkeäksi osaksi myös suomalaisen liikkeenjohdon työtä. Osakkeiden arvonnousun
avulla toteutettiin 1990-luvulla suuren mittakaavan yritysostoja ja
toimialajärjestelyitä. Myös suomalaisten yritysten johto sai kokemusta
tämänkaltaisista siirroista.
Finanssivetoisuuden voimistuessa sen takana olevien voimien – institutionaalisten
sijoittajien, riskirahoittajien (venture capitalist) ja investointipankkiirien – näkyvyys
ja voima ovat tulleet yhä selvemmin esiin. Kilpailu sijoitusmarkkinoilla on kiristynyt
ja sijoittajien tulostavoitteet ovat pysyneet korkealla. Globaalin sijoitustoiminnan
tuottovaatimukseksi vakiintunut 15 % ravistelee yritysmaailmaa ja kohdentaa
uudelleen pääomia ja osaamista.
Osakemarkkinoita parhaillaan koetteleva taantuma uudistaa yrityksiä sisältä käsin.
Heikolle perustalle rakennetut liikeideat ja yritykset tuhoutuvat ja todellista arvoa
luovat, ihmisten jokapäiväisen elämän ympärille rakentuvat liiketoimet säilyvät.
Institutionaalisten sijoittajien voima on heikentynyt ainakin hetkellisesti ja pakottanut
sijoittajat itsetutkiskeluun sekä kyseenalaistamaan vanhoja sijoitusperiaatteitaan.
Pääomamarkkinat eivät toki ole kadonneet maailmantaloudesta eivätkä menettäneet
merkitystään, mutta niiden toiminta on muuttumassa. Varovaisuus on noussut jälleen
kunniaan ja sijoittamisen aikaperspektiivi on pidentynyt.
Mitä pidemmälle finanssivetoisuus on vapaasti jatkunut, sitä selvemmäksi on tullut
sen sisäisesti ristiriitainen luonne. Omistaja-arvoon perustuvat yrityssektorin
rakenteelliset ja kulttuuriset muutokset ovat tulleet taitepisteeseensä. Muutokset, jotka
ovat olleet olennainen osa tehottomien yritysten tehostamispyrkimyksiä, ovat tulleet
uuteen vaiheeseen. Esimerkiksi liiketoimintarakenteiden tiukka fokusointi on
osoittautunut tehokkaaksi ratkaisuksi kriisitilanteessa. Pitkään jatkunut tiukka
erikoistuminen johtaa kuitenkin usein ”osaamisansaan”. Ansa syntyy, kun
erikoistuminen syrjäyttää vaihtoehtoisten liiketoimintojen oppimisen ja johtaa
vähitellen jälkeen jäämiseen ja väärien asioiden osaamiseen ympäristön muuttuessa.
Samoin omistaja-arvoa edistäneet yrityssaneeraukset ja osakesidonnaiset
palkitsemisjärjestelmät ovat herättäneet kritiikkiä ja vastustusta normaaleissa