Lataa PDF - Sitra

3 SUOMALAISTEN ARVOT MEDIAJULKISUUDESSA 1980-
LUVULTA 2000-LUVULLE
Hypoteesia, jonka mukaan Alasuutarin HS:n pääkirjoitusten arvopuheesta toteama siirtymä tapahtui
1980-luvulla myös yksilötasolla Schwartzin mallin mukaan (karkeasti ilmaistuna) kollektivististen
säilyttämisarvojen heikkenemisenä ja vastaavasti yksilökeskeisten arvojen, erityisesti kilpailuun
olennaisesti liittyvien muutosvalmius- ja suoriutumisarvojen vahvistumisena, ei enää voida testata
kuin epäsuorasti.
Epäsuoraa testausta varten valitsimme kohteeksi viikkolehdissä ilmestyneet henkilöhaastattelut ja -
reportaasit. Iina Merikallio (2002) osoitti pro gradu -työssään, että Schwartzin arvotypologiaa voidaan
mielekkäästi käyttää Suomen Kuvalehdessä (SK) 1993 ja 2000 ilmestyneiden henkilöjuttujen
arvopuheen analyysiin. Analyysia jatkettiin ulottamalla SK:n analyysi taaksepäin vuoteen 1982 (jolloin
Pohjanheimon (1997) tutkimuksen aineisto koottiin). ”Eliitille” suunnatun SK:n lisäksi halusimme
selvittää ”tavallisille” ihmisille suunnatun lehden henkilöjuttujen arvopuheen muutoksia ja
valitsimme Apu-lehden edustamaan tätä enemmän tavalliseen kansaan vetoavaa journalismia.
Lehdistä koodatusta arvodiskurssista (jota seuraavassa nimitetään yksinkertaisuuden vuoksi arvopuheeksi)
on mahdotonta erottaa jutun kohteen ”aitoja” arvoja ja niitä arvoja, jotka jutun kirjoittaja
haluaa hänen ilmaisevan. Lisäksi ne kriteerit, jotka ohjaavat haastateltavien valikointia, vaikuttavat
siihen, millaisen arvopuheen kanssa lukijat joutuvat tekemisiin. Koodatessa tehtiin kuitenkin erottelu
(1) jutun kohteen oman arvopuheen (2) kirjoittajan henkilöön liittämien arvoluonnehdintojen ja
(3) muiden ihmisten arvoluonnehdintojen välille. Yhdessä (1), (2) ja (3) kuvastavat lehden ja ajankohdan
arvoilmastoa, mutta niiden erottaminen saattaa antaa kiinnostavaa lisätietoa. Muiden ihmisten
arvoluonnehdintoja esiintyi aineistossa vähän, joten niitä ei ole tuloksissa esitetty.
Jos oletamme, että arvomuutos on samansuuntaista yhteiskunnan eri osissa ja kerroksissa (mihin
esim. Pohjanheimon (1997) havainnot Pyhtäältä 1982-1993 viittaavat), voimme esittää seuraavat
hypoteesit sekä SK:n että Avun arvopuheesta 1982-1993:
1. Individualististen arvojen esiintymisen kasvu
2. Muutosvalmiusarvojen lisääntyminen
3. Itsensäkorostamisarvojen, erityisesti suoriutumisen korostuminen
4. Itsensäylittämisarvojen heikkeneminen
22