Lataa PDF - Sitra

30
Liiketoimintarakenteeltaan suomalaiset yritykset olivat tähän aikaan monialaisia
(diversifioituneita), ylimmiltä hallintorakenteiltaan kaksiportaisia (sisäinen hallitus ja
hallintoneuvosto), kannustin- ja palkkarakenteiltaan aika- ja tulospalkkaperusteisia.
Yritysten rakenneratkaisujen perustelut löytyivät useimmiten verolainsäädännöstä tai
sen muutoksista.
Yritysten omistajat olivat 1980-luvulla enimmäkseen passiivisia tarkkailijoita, jotka
puuttuivat asioiden kulkuun vasta kun yrityksillä meni todella huonosti. Tämä
merkitsi sitä, että yritysjohdolla oli paljon valtaa ja laajat valtuudet päättää, milloin se
tätä valtaa käytti.
1990-luvulla Suomen yrityssektori kävi läpi perustavaa laatua olevan
muutosprosessin. Vuosikymmenen lopulla Suomen yrityssektori oli monelta
olennaiselta osaltaan uudistunut:
- Pankkiryhmät olivat murtuneet ja pankkien rooli yritysten omistajina oli
heikentynyt.
- Metsäsektorin valta-asema oli hävinnyt. Uudeksi talouden veturiksi oli Nokian
johdolla noussut informaatioteknologiasektori.
- ”Fortress Finland” ei kestänyt. Suomi oli avautunut myös ”sisäänpäin”.
- Suomalaisten avainyritysten ulkomainen omistus oli kasvanut merkittäväksi.
- Monialaisuudesta oli luovuttu. Yritysten liiketoimintarakenteet olivat kapeaalaistuneet.
- Hallitusten vaikutusvalta yrityksissä oli kasvanut hallintoneuvostojen ja
ylimmän johdon kustannuksella.
- Yrityksissä oli laajalti siirrytty osakesidonnaisiin kannustinjärjestelmiin.
- Yritykset oli kulttuurisesti yhä selvemmin viritetty palvelemaan omistajia ja
sijoittajia.
- Valtiojohtoisuus oli heikentynyt, mutta näkyi edelleen mm. valtionyhtiöiden
keskeisyytenä Suomen taloudessa.
Suomalaisissa yrityksissä oli laajalti siirrytty johtajakeskeisestä ja
tuotantosuuntautuneesta organisaatiokulttuurista omistajavetoiseen