Lataa PDF - Sitra

28
Sijoittajakulttuuri on levinnyt suomalaiseen yrityselämään ennen muuta Helsingin
pörssin välityksellä. Sen merkityksen kasvu ja toiminnan laajentuminen on ollut
huomattava 1990-luvulla (vrt. Jääskeläinen 1991). Vuonna 1992 pörssiyhtiöitä oli
Helsingissä 63 ja otc-listan yrityksiä 50. Vuoden 2001 lopussa pörssiyhtiöitä oli jo
155. Kyseisenä aikana yhtiöiden yhteenlaskettu markkina-arvo on kasvanut 11
miljardista eurosta 217 miljardiin euroon (Lumijärvi 2002).
Vain harvat suomalaisyritykset ovat listautuneet Helsingin ohella myös
kansainvälisiin pörsseihin. Ensimmäiset suomalaiset yritykset listattiin kansainvälisiin
pörsseihin 1980-luvun lopulla, ja tällä hetkellä kuusi suomalaista yritystä on listattu
johtaviin amerikkalaisiin pörsseihin. Nämä ovat Suomen johtavia IT- ja metsäsektorin
yrityksiä (Puputti 2003).
Pörssilistaus merkitsee sitä, että yritykset alkavat kilpailla keskenään sijoituskohteina.
Tässä kilpailussa eivät välttämättä menestykään ne, jotka vahvan tuotanto- ja
asiakaskulttuurinsa avulla pystyvät luomaan kilpailijoita enemmän lisäarvoa
asiakkailleen. Sijoituskilpailussa menestyäkseen yrityksen tarvitsee luoda vahva
sijoittajakulttuuri, jonka avulla se pystyy luomaan kilpailijoita enemmän lisäarvoa
omistajilleen. Tuottavana sijoituskohteena tällainen yritys houkuttelee uutta pääomaa
ja uusia omistajia. Vahvan osakekurssinsa avulla yritys pystyy kasvamaan
yritysostoin, ja näin muuttamaan pelisääntöjä myös tuotemarkkinoilla (Williams
2000).
1990-luvulla tapahtunut suomalaisten yritysten tuotannon, liiketoiminnan ja
omistuksen kansainvälistyminen teki niistä yhtymärakenteeltaan hajanaisia ja
kulttuurisesti eriytyneitä. Tämän vuoksi yrityksissä ryhdyttiin 1990-luvulla
määrittelemään yhteisiä arvoja. Niiden avulla eri puolilla maailmaa toimiville
ihmisille haettiin yhtenäistä kulttuuria ja yhteisiä toimintaperiaatteita. Esimerkiksi
UPM-Kymmene määritteli yhteisiksi arvoikseen avoimuuden, luottamuksen ja
aloitteellisuuden. Ne ovat hyvin suomalaisia ja Suomessa helposti ymmärrettäviä
arvoja. Yhtiön ulkomaisissa tytäryrityksissä ne eivät kuitenkaan välttämättä ole yhtä
itsestään selviä kuin Suomessa.